Eduskunta alkaa vähitellen valmistautua kesätaukoon. Ennen sitä käsittelyssä on useita lakiesityksiä, joilla on suuri merkitys maaseudulle, maataloudelle, rannikkokalastukselle ja saaristolle.
Tällä viikolla eduskunnassa käsiteltiin hallituksen esitystä valkoposkihanhen ja merimetson siirtämisestä metsästyslain piiriin.
Kyse ei ole vapaasta metsästyksestä. Molemmat lajit säilyisivät edelleen ympäri vuoden rauhoitettuina riistalajeina, mutta lainsäädäntöön luotaisiin selkeämmät ja nopeammat työkalut tilanteisiin, joissa vahinkoja syntyy.
Kantojen kasvu on aiheuttanut toistuvia ongelmia. Maataloudessa kyse on ennen kaikkea valkoposkihanhien aiheuttamista vahingoista pelloilla.
Rannikkokalastajille merimetso on puolestaan merkinnyt vahinkoja pyydyksille, heikentyneitä saaliita ja entistä vaikeampaa arkea alalla, joka on jo valmiiksi monen paineen alla. Myös lentoturvallisuuteen liittyvät riskit on otettava vakavasti.
Käytännössä muutos tarkoittaisi sitä, että suojametsästys olisi mahdollista tarkasti rajatuissa tilanteissa. Valkoposkihanhea voitaisiin pyytää lentoasemilla sekä satoa korjaamattomilla pelloilla tietyin edellytyksin.
Merimetson osalta toimet voisivat kohdistua esimerkiksi kalatalouden kohteiden suojaamiseen sekä lentoturvallisuuden varmistamiseen. Saalista saisi hyödyntää ravintona, mutta ei kaupallisesti.
Malli ei perustuisi yleisiin metsästysaikoihin, vaan tarpeeseen ehkäistä vahinkoja ja turvata arjen toimintaedellytyksiä.
Tämä on ollut pitkä prosessi. Liian usein hallinnollinen vääntö on ajanut käytännön järjen edelle. Siksi on hyvä, että asiassa päästään nyt eteenpäin.
Kyse ei ole luonnon ja ihmisen vastakkainasettelusta, vaan tasapainon löytämisestä. Suojelu säilyy, mutta työkalujen on toimittava myös käytännössä.
Samaan aikaan myös elintarvikemarkkinalain muutos etenee ja tavoite on, että laki saadaan voimaan vielä kesän aikana.
Tässäkin on syytä olla selkeä. Kyse ei ole siitä, että kauppojen omat, edullisemmat tuotemerkit kiellettäisiin tai kuluttajilta vietäisiin vaihtoehtoja.
Kyse on siitä, että elintarvikeketjun neuvotteluvoimaa tasapainotetaan ja markkinoille luodaan reilummat pelisäännöt. Alkutuottaja ei saa jäädä ketjun heikoimmaksi osapuoleksi.
Jos haluamme kotimaista ruoantuotantoa myös tulevaisuudessa, viljelijän aseman on näyttävä myös lainsäädännössä.
Myös eläinten hyvinvointia koskeva lainsäädäntö on edennyt. Yksi keskustelua herättänyt kysymys liittyy porsaiden kastraatioon. Eläinten hyvinvointi, tilojen arki ja suomalaisen tuotannon kilpailukyky on sovitettava yhteen.
Vuoden 2024 alusta porsaiden kirurginen kastraatio on ollut sallittua vain kipulääkityksen kanssa, ja vuoden 2027 alusta vaatimukset tiukentuvat edelleen, kun myös paikallispuudutus tulee pakolliseksi.
On tärkeää, että eläinten hyvinvointia parannetaan tavalla, joka toimii käytännössä ja turvaa samalla suomalaisen sianlihantuotannon tulevaisuutta.
Tähän kokonaisuuteen liittyy myös sika-alan salmonellavahinkorahasto. Suomen salmonellavalvonta on tärkeää kansanterveyden, eläintenpidon ja koko ruokaketjun luottamuksen kannalta.
Yksittäiselle tilalle salmonellatapauksen kustannukset voivat olla kohtuuttoman suuret. Siksi tarvitaan järjestelmä, joka jakaa riskiä, kannustaa vastuullisuuteen ja turvaa tuotannon jatkuvuutta myös vaikeissa tilanteissa.
Kaikissa näissä asioissa on lopulta kyse samasta kokonaisuudesta: maaseudun, saariston, rannikkokalastuksen ja kotimaisen ruoantuotannon elinvoimasta
Päätösten on tunnistettava se arki, jossa ihmiset tekevät työtä pelloilla, tiloilla, merellä ja koko ruokaketjussa.
Kun lainsäädäntö toimii käytännössä, se vahvistaa myös koko Suomen huoltovarmuutta ja luottamusta kotimaiseen ruokaan.
kansanedustaja Närpiöstä.