Suomen peruslakiin on usein viitattu, kun on haluttu vesittää monia hyviä säästöesityksiä, joita hallitus on tuonut kilpailukyvyn parantamiseksi.
Rakenteelliset uudistukset on saatava aikaan, että pystymme pitämään kansalaisille jonkinlaisen elintason. Toivottavasti kaikki osapuolet ammattiyhdistysliike mukaan lukien alkavat ymmärtämään minkälaisessa tilanteessa olemme. Talouskasvumme on Euroopan hitainta ja velkakello on ohittanut sellaisen velan määrän, jota sitten lapsemme joutuvat työllään maksamaan. Tilanne koroissa on nyt siedettävä, mutta entäpäs kun korot nousevat, sitten olemme vaarassa, että elintaso putoaa ja vyötä on kiristettävä. Professorit ja oikeusoppineet ovat ottaneet kantaa perusoikeuksiin ja yhdenvertaisuuteen lain edessä. Kuinka pitkälle tässä voidaan mennä. Tarkoittaako meidän perustuslaki tätä, enpä usko, järki käteen. Onko järjestettävä velaksi kaikille työttömien ja muille kotona olevien lapsille kokopäiväinen päivähoito. Puolipäivähoito on tarpeellinen ja oikeudenmukainen heidän lapsilleen. Lapset tarvitsevat myös oman kodin hoivaa ja turvaa. Nämä lapset ovat viime kädessä niitä, jotka tämän palvelutarjonnan ja syömävelan maksavat. Pääministeri yhdessä hallituksen kanssa vastaavat näistä esityksistä ja niiden tuloksista neljän vuoden aikana. Juha Sipilän hallitus joutui monessa mielessä yllättävän vaikeaan tilanteeseen. Talouslama oli tiedossa, mutta tämä pakolaisvirta on aivan käsittämätöntä. Yhtä´ äkkiä Suomessa on 30 000 pakolaista ja lisää on tulossa. Pääministeri teki omia ratkaisujaan säästöjen aikaan saamiseksi. Ministeriön määrää piennettiin. Oikeusministeriöt ja työministeriöt yhdistettiin. Oikeus ja työministeriksi tuli Jari Lindström. Tämä oli Sipilän hallituksen virheratkaisu. Tässä uudessa tilanteessa, tarkoitan tätä pakolaiskysymystä. Olisi ollut tarpeen saada molempiin ministeriöihin omat ministerit. Jari Lindström on hoitanut ministeriöitä kohtuudella, mutta työmäärä on aivan valtava. Työntekijöiden irtisanomisia tulee jatkuvasti joka päivä. Työministeriössä olisi ollut tarpeeksi hänelle töitä. Pakolaisia tulisi kotouttaa ja ohjata töihin mahdollisimman pian, muuten heidän toimintatarmonsa suuntautuu väärille poluille ja kaikki me kärsimme tilanteesta.
Samalla tilanne on oikeusministeriössä. Lainvalmistelu hidastuu ministeriössä, jossa puuttuu oikeusministeri. Hän on kuitenkin toimeenpaneva voima ministeriössä. Ei virkamiehet voi valmistella lakia, jos ei oikeusministeri anna toimeksiantoa. Paljon on keskusteltu siitä, että lakia maahanmuuttajan sosiaaliturvaa pitäisi tarkistaa, ja paljon on kaikenlaisia lakeja joita pitäisi säätää maahanmuuttajia varten. Tilanne meillä on aivan uusi.
Marja-Riitta Rintamäki
Seinäjoki