Helena Ritola on toiminut Vaasan Palosaarella 25 vuotta kampaamoyrittäjänä, ja vielä pidempään alalla.
– Lähes 40 vuotta, hän sanoo.
Hän on Isostakyröstä kotoisin ja tuli alunperin Seinäjoen kautta Vaasaan. Seinäjoella hän kävi kauppaopistossa laskentatoimen eli kirjanpitäjän linjan.
Ritola oli nuorena 1980-luvun alussa useissa eri paikoissa töissä, kuten pankkivirkailijana Kyrönmaan Osuuspankissa, Seinäjoen Konepajalla konttoristina ja Valioasulla myyjänä naisten asusteosastolla.
– Vaatemyyjäksi olisin halunnut jäädä, mutta Seinäjoen Mallasjuomalla avautui parempipalkkainen konttoristin paikka.
Käteen jää vähän
1980-luvun puolivälissä Ritola pyrki Seinäjoella parturi-kampaajan linjalle ja tuli yli 400 hakijan joukosta valituksi 13 muun kanssa.
– Silloin ala oli hyvin suosittu. Tänä päivänä tilanne on vähän erilainen.
Sillä hän tarkoittaa sitä, ettei ammattikoulujen parturi-kampaajan linjoille enää haeta yhtä paljon kuin esimerkiksi 2000-luvun alussa.
Alan vetovoimaa ovat heikentäneet työn kannattavuus eli palkkataso ja pienyrittäjyyteen liittyvät haasteet.
Ne Ritola on kohdannut myös itse ja kohtaa edelleen.
– Kun tilitän kuukausitulojani, niistä otetaan arvonlisäveroa 25,5 prosenttia, mikä on kohdallani 400–500 euroa. Se on aika kova. Sen lisäksi tulevat kaikki muutkin kulut tiloista, aineista ja muusta. Käteen jää aika vähän.
Parhaillaan kerätään adressia, jolla ajetaan kampaamo- ja parturialan arvonlisäveron alentamista. Ritola on sen allekirjoittanut.
Elämän käänteitä
Aikoinaan Seinäjoelta Ritolan houkutteli Vaasaan kollega, silloista parturi-kampaamo Jonna & Joonasta pitävä Seija Ylikoski.
Pian tuli toinenkin uusi elämänkäänne.
– Rakastuin ruotsalaiseen mieheen ja muutin Luulajaan. Jatkon siellä kampaajan töitä eri liikkeissä ja sain ensimmäisen poikani.
Naapurimaassa kului kahdeksan vuotta, kunnes tuli ero ja paluu Vaasaan.
– Joskus olen katunut, että tulin takaisin. Luulen, että lähdin eroon liittyvää surua pakoon. Tosin vanhempani olivat täällä ja tarvitsivat apuani.
Ero, lainat ja lapset
Töitä löytyi ensin Clippotequet-kampaamosta Vaasasta ja sen jälkeen jälleen Jonna & Joonaksesta. Samaan aikaan löytyi uusi rakkauskin.
– Rakastuin, tulin toisen kerran raskaaksi ja jäin äitiyslomalle.
Äidiksi tulon jälkeen Ritola piipahti vielä vierailla töissä, mutta sitten oli oman yrityksen perustamisen aika. Vuosi oli 2001 ja ajankohta syksy.
Ritola otti kaksi pankkilainaa. Toisen yrityksen tiloihin osoitteessa Onkilahdenkatu 4, keltaisen puutalon nurkkaukseen, jonka ylle hän asennutti kaksi sinistä kylttiä teksteillä Salon Blue ja niiden alle pienemät kyltit "parturi" ja"kampaamo".
Pari vuotta myöhemmin oli toisen pankkilainan, eli asuntolainan vuoro.
Pian sen jälkeen tuli ero silloisesta kumppanista ja toisen pojan isästä.
Taistelija
Yhtäkkiä Ritola ei ollut vain yksinyrittäjä vaan myös yksinhuoltaja. Omalla kontolla oli oma yritys, kaksi pankkilainaa, yksi pieni poika ja toinen teini-ikäinen.
– Aika pitkiä päiviä jouduin tekemään. Jälkeenpäin harmittaa eniten se, etten ehtinyt olla toisen poikani kanssa niin paljon.
Kodin ja kampaamon läheiset sijainnit auttoivat arjessa. Poika tuli päiväkodista ja koulusta kampaamoon. Ritola remontoi sinne entisen autotallin huoneeksi pientä poikaansa ajatellen.
– Joskus asiakkaani auttoivat poikaani läksyjen teossa, Ritola muistelee.
Nyt jo aikuiset pojat pitävät äitiään taistelijana, joka jaksoi yksin lasten, lainojen ja oman yrityksen kanssa.
Ritola itse ajattelee, että jaksamisen takana on sinnikkyys ja se, että hän vain menee töihin, päivästä toiseen.
– Myös lapset itsessään ovat voimavara. Kun heidät pitää elättää, on syy taistella.
Kosketuksen taika
25:ssä vuodessa Salon Blue on kerännyt tiiviin asiakaskunnan. Jos aloittelevaa yrittäjää 2000-luvun alussa vielä jännitti tuleeko asiakkaita, sitä huolta ei enää ole eikä Ritolan tarvitse enää juuri mainostaa.
– Tässä ammatissa on oltava sosiaalinen. Parturi-kampaajan opintoihin pitäisi minun mielestäni kuulua psykologian opintoja. Ne auttavat suojaamaan itseä, etenkin kun on nuori.
Monikin asiakas avautuu henkilökohtaisistakin asioista kampaamontuolissa.
– Luulen, että syynä on kosketus, se saa ihmisen usein puhumaan mielen päällä olevista asioista.
Välillä asiakkaiden tarinat jäävät mieleen pyörimään. Työasioita Ritola purkaa kävelemällä Onkilahden ympäri työpäivän päätteeksi.
Parhaillaan hän etsii jatkajaa yritykselleen. Hän on itse 65-vuotias ja jo eläkkeellä, mutta jatkaa silti vielä yritystoimintaa.
– Erittäin mielelläni mentoroisin uutta tulijaa yrittäjyyteen tällä alalla.
