Lähisuhdeväkivaltaa ei voi tästedes enää sovitella sovittelutoimistoissa. Mahdollisuus sovitteluun päättyi tämän vuoden alusta.
Muutoksen tavoitteena on sosiaali- ja terveysministeriön (STM) mukaan varmistaa, ettei lähisuhdeväkivallan uhreja voida painostaa sovitteluun. Lähisuhdeväkivallassa rikoksesta epäillyllä on usein valtaa uhriin nähden.
Muutoksen taustalla ovat tapaukset, joissa tekijä on voinut sovittelun avulla selvitä rangaistuksetta jopa toistuvasta väkivallasta. Ministeriön mukaan naisista useampi kuin joka kolmas ja miehistä lähes joka viides on kokenut väkivaltaa nykyisen tai entisen kumppanin taholta.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on tilastoinut sovittelutoimistojen tarjoamaan rikos- ja riita-asioiden sovitteluun ohjattujen lähisuhdeväkivaltarikosten määrää. Vuonna 2023 lähisuhdeväkivaltarikoksia ohjattiin sovitteluun 2 645 tapausta, mikä on 18 prosenttia kaikista sovitteluun ohjatuista asioista.
– Se ei tarkoita sitä, että ne kaikki olisi otettu soviteltavaksi, kehittämispäällikkö Ilona Rimpilä THL:ltä huomauttaa.
Edeltävänä vuonna lähisuhdeväkivaltarikoksia ohjattiin sovitteluun suunnilleen saman verran, 2 665 tapausta. Päättyneen vuoden tilastoja ei THL:n mukaan ole vielä saatavilla.
Rimpilän mukaan on mahdotonta arvioida, kuinka suuri osa tehdystä lähisuhdeväkivallasta on tähän asti päätynyt sovitteluun, sillä siitä suuri osa on piilorikollisuutta. Vain murto-osa lähisuhdeväkivallasta tulee viranomaisten tietoon.
– Kaikki lähisuhdeväkivaltaa sisältävät sovittelualoitteet tulevat sovittelutoimistoihin poliisilta tai syyttäjältä, eli ne tapaukset ovat tulleet viranomaisen tietoon, Rimpilä kertoo.
Lakimuutos ei kiellä tai rajaa sovittelua muissa yhteyksissä kuin sovittelutoimistojen tarjoamassa sovittelussa.
Poikkeuksena alaikäiset ja asianomistajarikokset
Muutos koskee lakia rikosten ja eräiden riita-asioiden sovittelusta. Lähisuhdeväkivallan sovittelua ei ollut vuodesta 2006 voimassa olleessa laissa aiemmin kielletty.
Lähisuhdeväkivaltaa saa sovitella jatkossa edelleen lievissä rikoksissa, joita alaikäinen on kohdistanut huoltajaansa tai sukulaiseensa. Rajausta perustellaan sillä, ettei alaikäisellä yleensä ole aikuiseen nähden sellaista valta-asemaa, että hän pystyisi painostamaan uhrin sovitteluun.
Lähisuhdeväkivallan sovittelukiellon ulkopuolelle jäävät myös asianomistajarikokset.
STM:n mukaan lakimuutos ei vaikuta sovittelutoimistojen resursseihin, joita vapautuu lähisuhdeväkivallan sovittelusta luovuttaessa muiden rikosten sovitteluun.
THL:n Rimpilä toivoo, että lähisuhdeväkivallan sovittelusta vapautuvia resursseja ohjattaisiin lasten ja nuorten rikosasioiden käsittelyyn. Niitä on viime vuosina yhä enemmän ohjattu soviteltaviksi.
Lähisuhdeväkivallan sovittelusta luopumisen yhteydessä Syyttäjälaitos ja tuomioistuimet saavat lisärahoitusta 2,25 miljoonaa euroa ja poliisi 589 000 euroa. Näin on STM:n mukaan tarkoitus kattaa kustannuksia, joita aiheutuu lähisuhdeväkivallan tapauksista, joita ei enää voi jatkossa sovitella sovittelutoimistoissa.
Esitys sai kiitosta ja vastustusta
STM pyysi kesä–elokuussa 2024 lausuntoja hallituksen esityksestä lähisuhdeväkivallan sovittelusta luopumisesta. Muun muassa tasa-arvoasiain neuvottelukunnan ja yhdenvertaisuusvaltuutetun kanta lähisuhdeväkivallan sovittelusta luopumiseen oli erittäin myönteinen.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenman on kertonut pitävänsä lakimuutosta tärkeänä viestinä siitä, että naisiin kohdistuva väkivalta otetaan Suomessa vakavasti.
Myös moni lausunnon jättäneistä järjestöistä puolsi lähisuhdeväkivallan sovittelusta luopumista. Esimerkiksi Naisjärjestöjen Keskusliitto perusteli lausunnossaan, että sovittelu ei sovellu naisiin kohdistuvan väkivallan kaltaisten vakavien ihmisoikeusloukkausten käsittelyyn.
Sen sijaan esimerkiksi Poliisihallitus suhtautui esitykseen jokseenkin kielteisesti. Erittäin kielteisesti ehdotukseen suhtautuivat muun muassa rikosasioiden sovittelun neuvottelukunta, Tuomioistuinvirasto ja valtakunnansyyttäjän toimisto.
Erityisesti vapaaehtoissovittelijat korostivat lausunnoissaan, ettei sovitteluun ollut ohjautunut tapauksia, joissa kyse olisi ollut toistuvasta tai törkeästä väkivallasta.
Monissa sovittelutoimistojen, sovittelijoiden ja järjestöjen lausunnoissa tuotiin lisäksi esiin, että sovitteluun oltiin pääosin oltu tyytyväisiä myös lähisuhdeväkivaltatapauksissa.