Kaksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetysjärjestöä saa pitää lähetysjärjestöasemansa sopimusrikkomuksista huolimatta, Suomen evankelis-luterilainen kirkko ilmoitti keskiviikkona. Sopimusrikkomukset liittyvät suomalaispappien erillisvihkimyksiin Venäjällä Inkerin kirkossa.
Piispainkokous pitää kahden lähetysjärjestön antamia selvityksiä sopimusrikkomuksen korjaavista toimenpiteistä osittain puutteellisina tavalla, joka vaarantaa vakavasti järjestöjen aseman kirkon sopimusjärjestöinä.
Piispainkokous ei kuitenkaan esitä kirkolliskokoukselle niiden lähetysjärjestöaseman menettämistä. Päätöksen perusteena on se, että järjestöt ilmoittautuivat sitoutuvansa useimpiin edellytetyistä korjaustoimista.
Piispainkokous totesi Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (Sley) ja Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen (Sekl) syyllistyneen sopimusrikkomukseen sen jälkeen, kun niiden työntekijöitä vihittiin viime vuoden syyskuussa papeiksi Venäjällä Inkerin kirkossa, jossa vain miehet voivat toimia pappeina.
Erillisvihkimys tarkoittaa tilaisuutta, jossa papeiksi vihitään sellaisia miehiä, jotka eivät halua tulla pappisvihkimykseen yhtä aikaa naisten kanssa.
Piispainkokous käsitteli selvityksiä kokouksessaan tiistaina ja keskiviikkona Ahvenanmaalla.
Jatkossa purkamismenettely heti rikkomuksista
Piispainkokous totesi, että jos Sley ja Sekl toimivat jatkossa lähetyksen perussopimuksen ja peruslinjauksen vastaisesti, käynnistää piispainkokous sopimuksen purkamismenettelyn välittömästi.
– Piispainkokous tuskin enää antaisi näissä tapauksissa tätä neljää kuukautta aikaa korjata toimintaa vaan laittaisi heti liikkeelle prosessin, jonka on määrä päätyä kirkolliskokouksen käsittelyyn, kertoo STT:lle arkkipiispa Tapio Luoma.
Esitys siitä, että Sley ja Sekl saavat pitää asemansa lähetysjärjestöinä, voitti äänin 7–3. Piispa Mari Leppänen, arkkipiispa Luoma ja piispa Mari Parkkinen jättivät päätökseen eriävän mielipiteen.
Luoma kertoo, että vastaesityksen ja eriävän mielipiteen mukaan järjestöt eivät ole esittäneet riittävän vakuuttavasti muuttaneensa toimintaansa, jonka vuoksi kirkolliskokouksen tulisi ottaa asia käsittelyynsä ja tehdä päätös näiden järjestöjen lähetysjärjestöstatuksen purkamisesta.
Neljä korjaustoimenpidettä
Piispainkokous pyysi järjestöjen hallituksilta päätöksiä sopimusrikkomuksen korjaavista toimenpiteistä toukokuun loppuun mennessä. Selvitykset saatiin määräajassa.
Piispainkokouksen esitysasiakirjasta käy ilmi, että selvitettäviä korjaustoimenpiteitä oli neljä kappaletta.
Järjestöiltä edellytettiin ensimmäiseksi, että ne eivät edistä työntekijänsä papiksi vihkimistä Inkerin kirkossa tai muussa ulkomaisessa kumppanikirkossa, jos työntekijä asuu vakituisesti Suomessa tai muualla kuin kyseisen kirkon alueella ja käy vihkimyksen antaneessa kirkossa vain satunnaisesti.
Toiseksi järjestöiltä vaadittiin, että ne saattavat piispankokouksen käsiteltäviksi kaikki ulkomaille suunnitellut pappisvihkimykset.
Kolmas järjestöiltä edellytetty korjaustoimenpide oli, että ne pyytävät pappisvihkimystä sitä toivovalle työntekijälleen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hiippakunnalta kirkon tavanomaisten pappivihkimyskäytäntöjen mukaisesti.
Myös järjestöillä vastuu pappisvihkimyksistä
Piispojen kriittisimmät havainnot liittyivät molempien järjestöjen vastauksiin, jotka koskivat neljättä selvityskohtaa.
Kokouksen esityksen mukaan neljäntenä korjaustoimenpiteenä edellytettiin sitä, että järjestöt eivät kierrä ulkomaisilla vihkimyksillä kirkon virkaratkaisua, vaan tukevat työntekijänsä pappisvihkimyksen saamista Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hiippakunnalta kirkon normaaleilla pappivihkimyskäytännöillä.
– Yleinen havainto piispoilla oli se, että vastaukset neljänteen kysymykseen näyttävät jättävän järjestöille edelleen sen mahdollisuuden, että ne myös jatkossa kiertävät meidän kirkon pappisvihkimyksiä, Luoma sanoo.
Molemmat järjestöt näyttävät Luoman mukaan ajattelevan, että Venäjällä tapahtuneet pappisvihkimykset ovat kyseisten työntekijöiden omaehtoisia päätöksiä. Näin ollen järjestö itse ei ota vastuuta niistä.
– Nyt piispainkokous toteaa ykskantaan sen, että kyllä järjestö on myös työnantajana vastuussa osaltaan näistä pappisvihkimyksistä, eli järjestö ei voi vetäytyä siitä työnantajan vastuusta ja omasta osuudestaan pappisvihkimyksiin, Luoma sanoo.
Järjestön toiminnanjohtaja mukana vihkimisessä
Sekl kertoi kiistävänsä järjestönä vastuunsa Inkerin kirkossa tapahtuneista pappisvihkimyksistä, vaikka kyse on ollut sen omista työntekijöistä ja vaikka sen toiminnanjohtaja otti itse osaa heidän papiksi vihkimiseensä "kätten päällepanemisella". Järjestön mukaan ulkomailla tapahtuneet pappisvihkimykset ovat olleet yksittäistapauksia.
Sley taas toteaa kehottavansa papiksi vihittäviä teologian maistereita pyytämään pappisvihkimystä ensisijaisesti Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispoilta. Se kertoo kuitenkin tukevansa "johdonmukaisesti" niitä teologeja, joiden vakaumus ja omatunto estävät miesten ja naisten yhteisvihkimyksiin osallistumista.
Piispainkokous oli sitä mieltä, että sopimusjärjestöillä on vastuu heidän työntekijöidensä toiminnasta ja pappisvihkimyksistä myös ulkomailla.
Suhtautuvat kriittisesti naispappeuteen
Arkkipiispa Luoman mukaan järjestöjen toimintaa käsitellään vielä syksyn aikana ohjauskeskusteluissa lähetysjärjestöjen kanssa.
Järjestöt ovat tulleet piispainkokouksen mielestä niin pitkälle vastaan Suomen evankelis-luterilaisten pappivihkimyskäytäntöjä, kuin niiden oma virkakäsitys, itseymmärrys ja toimielimien päätökset antavat myöten.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virkakäsitys on, että pappina voivat toimia muutkin kuin miehet. Sley ja Sekl sekä Inkerin kirkko tunnetusti suhtautuvat naispappeuteen kriittisesti.
Venäjällä toimiva Inkerin kirkko on 1600-luvulla syntynyt luterilainen kirkko, jonka kanssa Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on yhteistyösopimus. Inkerin kirkon pappisvihkimykset ovat hiertäneet Inkerin kirkon ja Suomen evankelis-luterilainen kirkon suhteita jo pitkään.