KISSATALON TARINOITA: Kissatalon kulunut vuosi on ollut värikäs.
Kissoja lähti uusiin koteihin noin 280, ja tulijoita oli hieman enemmän.
Mitenhän noita löytökissoja onkin noin paljon? Joka vuosi tulijoiden kohdalla rikotaan oma ennätys.
Muutenkin Kissatalolla tapahtuu koko ajan jotain. Mikään päivä ei ole samanlainen.
Raskaana ollut villiintynyt kissaemo kuljeskeli ruuantähteiden toivossa minkkitarhan liepeillä Petolahdessa.
Sen pennut syntyivät ulos minkkihäkkien alle. Onneksi minkkitarhan omistaja oli sen verran kissarakas, että arat pennut tuotiin Kissataloon.
Meo varttui Kissatalolla. Sisarukset lähtivät uusiin koteihin, Meo jäi. Se kastroitiin, rokotettiin ja sirutettiin.
Hieman myöhemmin huomattiin, että se ontui pahasti toista takatassuaan. Kukaan ei tiedä, mitä oli tapahtunut.
Kissaa käytettiin eläinlääkärissä, ja jopa sen lopettamisesta puhuttiin.
Muutamien eläinlääkärikäyntien jälkeen tiedettiin ontumisen syy: takatassun ristisidevamma. Sille ei voinut tehdä mitään, ei edes leikata. Meo ontuisi loppuelämänsä.
Meo on näyttävä, iso, harmaa ja muuten terve kissa. Pitäisikö se lähettää piikille, vai jäisikö se loppuelämäkseen Kissatalon hyllylle makoilemaan?
Siitä ei koskaan tulisi sylikissaa. Kuka ottaisi ontuvan ja aran Meon?
Nainen, joka ei pelännyt haasteita, ei arastellut ottaa vammaista kissaa.
Meo pääsee uuteen kotiin, toisen aran harmaan kissan seuraksi. Uskomaton tarina.
Näistä jutuista me aina saamme potkua jatkaa tulevaan.
Hans asui erään mummun kotona seitsemän muun kissan kanssa.
Mummu ei pystynyt huolehtimaan kaikista kissoista, joten neljä niistä tuotiin Kissataloon. Täysin musta Hans oli tulokkaiden joukossa.
Aina kun kyseessä on elävä olento, saattaa tulla ongelmia. Alistuva Hans on niin kiusattu Kissatalolla, että se ei uskalla tehdä mitään, ei syödä, ei edes liikkua. Se on todella pelokas.
Hansin elämä rajoittuu piilopaikkoihin vilttien tai kaappien alla. Muut kissat kiusaavat sitä jatkuvasti.
Jos Hansilla olisi vähänkin äijämäistä meininkiä luonteessaan, se olisi antanut kiusaajilleen köniin – mutta ei, se perääntyy.
Nyt etsimmekin ihmistä, jolla olisi vähän taistelutahtoa. Jotakuta, joka ottaisi kauniin mustan kissan omakseen ja antaisi sille mahdollisuuden. Hans ei ole niin arka kuin Meo.
Ystävänpäivän kunniaksi vietämme juhlaa sunnuntaina 12. helmikuuta kello 12–16 Korkeamäen sisarkissatalossa osoitteessa Karhuntie 1.
Tarjolla on muun muassa vohveleita, lohikeittoa, kahvia ja arpoja. Tule tukemaan toimintaamme. Voit myös muistaa kissoja ruokalahjoituksin.
Kissatalolla on avoimet ovet joka torstai kello 18–20.30 ja sunnuntaisin kello 14–16.30.
Talon puhelinnumero on 050 531 6173.
Kirsti Koivula
