Ihanaa! Perheen kalenterissa ei ole tänään merkintöjä, joten kerrankin ehtii tehdä jotain yhdessä. Eli - istua eri puolilla asuntoa, jokainen omilla ruuduillaan. Yksi katsoo kännykältään sarjaa, toinen pelaa Brawlstarsia, kolmas selaa somea. Valitsee syvä hiljaisuus ja yhteisymmärrys.
Tuttua teille? Ainakin meille.
Ilmaisu perheen yhteisestä “laatuajasta” sai alkunsa 1970-luvulla Amerikassa osana feminististä liikettä. Laatuajan käsite viesti, että nainen voi sekä tehdä töitä että hoitaa perhevastuut.
2000-luvun alussa laatuaika kuului jo yleiseen puhekieleen ja isätkin oli napattu mukaan. Pitkät päivät töissä sai ikään kuin luvalla korvata laatuajalla.
Aika usein laatuaikaan tuntui liittyvän jotain, noh, erityisen laadukasta - kuten yhteinen laskettelureissu Lappiin tai elokuvat. Laatuaikaan sulautui siis myös kuluttaminen.
Minä elin lapsuuteni 1980-luvulla, kun laatuaikaa ei vielä tunnettu. Aikaa yhdessä perheen kanssa kyllä oli paljon: perjantaisauna, lautapeli keittiön pöydän ääressä, piknik-reissut läheiselle ulkoilualueelle.
Lauantaisin vierailtiin joko meillä tai toisaalla. Isä soitti kitaraa, ystävän isä lauloi, oli laitettu jauhelihapiirakkaa.
Tänä päivänä en edes muista, milloin joku on viimeksi vieraillut meillä jauhelihapiirakalla tai nakkikeitolla. Saati laulanut ja soittanut kitaraa.
Koronapandemia iski perheiden laatuaikaa vyön alle. Yhtäkkiä laatuajan ostaminen ei enää käynytkään päinsä, vaan piti oikeasti olla yhdessä.
Moni perheellinen muistaa koronan ihananakin aikana. Ei ollut kiire harrastuksiin, ei voitu lähteä elokuviin tai sisäleikkipuistoihin. Ei päästy kuluttamaan laatuaikaa! Oltiin vaan, väriteltiin värityskuvaa, luettiin lehteä, siivoiltiin pihaa. Toki laatuaika tulvi kotiruuduille maksuaikapalveluina. Sinne se on jäänyt, uudenlainen laatuaika.
Joskus sattuu ihmeitä. Tämän kolumnin kirjoittaminen oli jäädä, koska rakensimme pojan kanssa perinteistä jouluhelvettiä, siis karsean vaikeaa jouluaiheista palapeliä.
Vieressä kaksi sisarusta pelasi yhdessä pädillä Geoguesseria, peliä, jossa yritetään arvata mistä päin maailmaa katunäkymä on.
2020-luvun laatuaikaa, koronan peruja. Tuttua teillekin?
Henna Helmi Heinonen
psykologi, kirjailija, äiti