Urheilulääkäri operoi usein muille näkymätöntä mutta äärimmäisen tärkeää työtä ja on arvostettu osa joukkuetta. Petri Helenius aloitti lääkärinä HIFK:n liigajoukkueessa vuonna 1994.
Työpisteestään jääkiekkokaukalon vaihtoaitiosta Helenius on todistanut muun muassa neljää finaalisarjaa, kahta mestaruutta sekä myös paria kauden päättymistä runkosarjaan.
Urheilulääkärin kokemusta on kertynyt muualtakin.
– Kun olin jalkapalloliigassa lääkärinä FinnPa:ssa, niin erikoislehdet puivat 1990-luvulla vammat veikkaajille hyvinkin tarkkaan läpi. Nykyään niistä ei puhuta eikä myöskään saa, ellei pelaaja sitten itse halua asiasta kertoa, Helenius kuvaa.
Urheilulääkäri on urheilusuorituksia seuratessaan aitiopaikalla.
– Tätä työtä ei opi samalla tavalla kirjoista eikä vastaanotolla. Harva ymmärtää, kuinka kouluttavaa on olla pelaajan mukana loukkaantumishetkestä aina vammasta kuntoutumiseen ja paluuseen pelaamaan, Helenius kiteyttää.
Urheilijoiden hoito on kattavaa tehtävää usean ihmisen voimin.
– Meillä on taustalla moninainen joukko eri alan ammattilaisia. On fysioterapeutteja, ortopedeja, käsikirurgeja ja korvalääkärejä sekä muita erikoislääkäreitä, Helenius listaa.
Verkoston toiminta on luonnollisesti tehostunut kokemusten myötä.
– Myös fysiopuolen ja valmentajien kanssa pidetään tiiviisti yhteyttä. Käydään läpi esimerkiksi toipumisaikataulua ja paluuta täysipainoiseen harjoitteluun sekä pelaamiseen.
Isoimmat ilonaiheet
Helenius muistaa hyvin starttinsa HIFK:ssa keväällä A-junioreissa vuonna 1991. Ensimmäinen käynti liigajoukkueeseen tapahtui vuotta myöhemmin. Liigaotteluita Heleniukselle on kertynyt sittemmin reilut 1 500.
– Joukkueena menestyminen tai jonkun yksilön menestyminen ovat ne isoimmat ilonaiheet, Helenius kuvaa.
Helenius, 57, kiinnostui urheilusta nuorena töölöläisenä. Joukkuelajit vetivät, tennisura jäi haaveeksi, ja sulkapallossa hän eteni A-luokkaan. Kaikki valmisti reittiä urheilulääkäriksi kuin ennalta kirjoitettuna.
– Vammat alkoivat haitata ja sitten estää pelaamistani. Joutui itsekin käymään lääkäreissä jonkin verran. Päätös lääketieteelliseen pyrkimisestä oli kypsynyt jo lukiossa, Helenius taustoittaa.
Lääkärin tutkinnon suorittamisen jälkeen seurasi viiden vuoden mittainen koulutus liikuntalääketieteen erikoislääkäriksi.
Tie vei myös varikkolääkäriksi
Helenius toimii liikuntalääketieteen erikoislääkärinä myös yksityisellä lääkäriasemalla.
– Minulla on päivätyöni, joten treeneissä en ole juurikaan paikalla runkosarjan aikana. Pudotuspelit ovat eri juttu, pelitahti on tiiviimpää. On oltava joka hetki valmiina reagoimaan, Helenius vertailee.
Kokemusta urheilulääkärinä Heleniukselle on kertynyt viljalti muidenkin lajien parista, kuten lento- ja koripallosta, taitoluistelusta, kilpa-aerobic, tenniksestä ja aivan ensimmäisenä amerikkalaisesta jalkapallosta.
Reilut kymmenen vuotta sitten Heleniuksen lajikirjo täydentyi, kun tie Aki Hintsan kutsumana vei Formula 1:n varikkolääkäriksi ensin Abu Dhabiin.
– Aki työskenteli silloin McLarenille. Tiimin hoitaminen vei isoimman osan siinä roolissa, Helenius muistelee.
Vaihtoaitiossa Helenius näkyy ulkopuolisille kivikasvoisena ammattilaisena. Rinnassa sykkii silti ison urheiluihmisen sydän.
– Väitetään, että näytän perusvakavalta vaihtoaitiossa. Hymyä kylläkin saattaa tulla hyvin menneen pelin jälkeen, Helenius naurahtaa.
