Jatkuvaa raadantaa, jotta saa elantonsa hankittua? Vapautta, saa itse päättää tekemisistään? Kysyimme verkkosivuillamme yrittäjiltä, millaisena he työnkuvaansa pitävät.
Vaikka reitit yrittäjäksi ovat moninaiset, vapaus ja vastuu, ne kulkevat yrittäjän arjessa käsi kädessä. Tämä käy ilmi verkkosivuillamme tehdystä yrittäjäkyselystä.
Millainen oli sinun tiesi yrittäjäksi?
– Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, yrittäjänä saan hiukan ylimääräistä ja pikkutekemistä, niin pää pelaa paremmin.
– Palkkatöistä irtisanouduin ja perustin yrityksen aivan uudelle alalle. Toki verkostoa oli ympärillä, joten kontakteja muihin yrittäjiin tuli ja sain samalla alihankintasopimuksenkin.
– Isän ja minun yritys meni konkkaan 1992. Sen jälkeen perustin kylältä lainatuilla rahoilla uuden yrityksen ollessani 26-vuotias.
– Muutin kotoa pois ja vieraalle töihin. Muutama vuosi meni sillä lailla. Kaverin kanssa perustimme yhdessä urakointiliikkeen. Taas meni muutama vuosi, jonka jälkeen erosimme. Lähdin jatkamaan yksin, otin miehiä töihin. Tämä firma on jatkanut kymmeniä vuosia, ja jatkuu yhä. Ei muuta vikaa kuin se, että ikä painaa päälle.
– Monen sukupolven ajan on suku ollut yrittäjiä. Peruskoulun jälkeen menin kauppaopistoon, vaikka äiti koetti yllyttää lukioon. En halunnut lukioon, katsoin sen turhaksi ylellisyydeksi.
– Kun töitä ei ollut, niin piti perustaa oma, että saa olla töissä.
– Ryhdyin yrittäjäksi, kun toimitusjohtaja alkoi jatkuvasti rähistä.
– Sukulaisen suosittelemana aloitin oman yrityksen.
– Minulla oli oma visio tuotteesta, taidot tehdä tuote ja halu tehdä hyvää jälkeä ilman, että joku ymmärtämätön vesittää suunnitelmia ja sotkee kuvioita.
– Yritys on vanhemmilta peritty.
– Vaihdoin alaa vielä 30 vuoden hoitotyön jälkeen. Perustin kauneus- ja hyvinvointialan oman tyttäreni kanssa.
– Meillä on perheyritys, ollut yli 40 vuotta, ja olen ollut töissä täällä pienestä lähtien. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa tätä yritystä ja maanviljelystä.
– Vanhempani ovat yrittäjiä. Heidän nykyinen yrityksensä on perustettu samaan aikaan, kun olen itse syntynyt konkurssipesän jatkeeksi. Tämän takia olen elänyt yrittäjäperheessä koko elämäni. Yrittämisen vapaus kiinnosti ja itse itsensä pomona oleminen kiehtoi. Olen johtanut omaa yritystä ensin kivijalkapuotina. Nyt olen opiskelemassa ohella. Tykkään työstäni niin paljon, että kun olen töissä, tuntuu siltä kuin olisin lomalla ja harrastamassa jotain!
– Olen maatilan kasvatti. Opiskelut, palkkatöihin yrityksen vetäjäksi, sivussa omia hommia, pikkuhiljaa enemmän yritystyötä, yritysoston kautta päätoimiseksi.
– Pitkä kokemus metsäalan töistä vieraan leivissä ja sitä kautta ajatus omasta firmasta tuli toteen.
– Olin töissä asentajana 16 vuotta työpaikassa, jossa alan työt tuli tutuksi joka kantilta ja samalla sain kokemusta, jota ei saa missään koulussa. Luotto omaan ammattitaitoon oli niin vahva, että perustin yrityksen lähinnä viikonloppu- ja iltatöitä varten. Muutaman vuoden jälkeen irtisanouduin työpaikastani ja lähdin pelkästään yrittäjäksi.
– Yrittäjänä olen ollut 17 vuotta, joista monta vuotta olen tehnyt töitä entiselle työnantajalle muiden asiakkaiden lisäksi.
Mikä on yrittämisessä parasta?
– Yrittäjänä on itsensä pomo ja jos pärjää, niin tuleehan siitä myös rahaa.
– Parasta on oma vapaus, vaikka lujalla on.
– Itsellisyys. Kun tekee työn oikein, sen tuloksista saa nauttia. Voin päättää miten teen, mihin panostan.
– Oma vapaus ja asiakkaat.
– Saa nauttia taloudellisesti itse onnistuneista kaupoista.
– Parasta on sitoutuminen, jolloin voi tarjota asiakkaille parasta.
– Asiat saa tehdä järkevästi eikä niitä tarvitse hyväksyttää jollakin muulla henkilöllä. Ei tarvitse selitellä tai miellyttää muita, voi keskittyä tehokkaaseen työntekoon. Sosiaaliset pelit sun muut eivät pääse häiritsemään työtä.
– Oman luovuuden käyttö.
– Onnistuminen.
– Saa olla itsensä pomo. Paljon vastuuta, mutta kukaan ei ole määräämässä.
– Oma päätösvalta.
– Työt voi tehdä silloin, kuin itselle sopii.
– Pienyrittäjänä vapaus. Muuta ei olekaan.
– Joku voi sanoa, että vapaus päättää omista asioistaan ja työajoista jne. mutta se ei enää pidä paikkaansa siinä mielessä, että nykyinen projektimaailma aikatauluineen kyllä vaatii menemään niiden mukaan. On siinä tietty vapaus, tehdään silloin enemmän kuin asiat vaatii ja toivotaan, että sen jälkeen vähän rauhoittuisi (mitä kuitenkaan ei tapahdu). Taloudellisesti työ kyllä palkitsee.
Mitä yrittämiseen liittyviä asioita muuttaisit, jos voisit?
– Tarvitaan ehdottomasti paikallis- ja yrityskohtaisia sopimuksia. Olisi myös hyvä, jos lisättäisiin oppisopimuskoulutuksia, jolloin nuori saa palkkaa heti, tutustuu työhön oikeasti. Oppisopimus on myös edullinen yrittäjälle.
– Yrittäjien sosiaaliturva.
– Aloittavalle yritykselle pienemmät maksut, kuten alv-vero.
– Verotus, paperisota.
– Viranhaltijoille kiireesti kurssi siitä, miten monimuotoista on yrittäjyys. Samoin medialta toivoisi hiukan vähemmän yleistämistä – yksinyrittäjä joutuu samaan kastiin kuin pörssiyhtiö.
– Yksinyrittäjän osa on kaukana perustuslain lupaamasta tasa-arvosta.
– Verotusta saisi muuttaa pienyrityksissä ja helpottaa työntekijän palkkaamista.
– Turhaa säätelyä ja byrokratiaa olisi vähennettävä rajusti.
– Avustukset pois ihan kokonaan kaikilta, kilpailu on sitten tasavertaista. Starttirahat yms. on ihan turhia, tekeekö joku niitten jälkeen oikeasti jotain?
– Joukkorahoitus on Suomessa kielletty. Kyse on lähes sataprosenttisesti ulkomaisesta vastikkeettomasta rahoitusmuodosta, jonka Suomen hallitus on kieltänyt suomalaisilta yrityksiltä. Suomalaisten rahat kyllä virtaavat ulkomaille mutta ulkomainen vastikkeeton pääoma ei pääse synnyttämään suomalaisia menestystarinoita.
– Pienyrittäjiä ei ymmärretä.
– Kehotetaan perustamaan yrityksiä, mutta alku on aina hankalaa, kunnes asiakkaat löytävät paikan, joten toimeentulo on pitkään heikko, koska ainut raha tulee käsin tekemällä. Nuoren ei ole helppoa ottaa omaa toiminimeä, kun tuet ym. loppuu ja vuokrat kotona ja yrityksessä pitää maksaa. Alv:it ovat kovat, eli 24 prosenttia joka hoidosta pois, siinä toivoisin muutosta. Eläke tulee olemaan huono, ellei ole eläkesäästäjä, siihen tarvitaan muutosta. Muutenkin yrittäjällä on isoja pakollisia maksuja.
– Verotus! Suomessa verotetaan yrittäjiä aivan liikaa, vaikka fakta on, että Suomi ei pysyisi pystyssä ilman yrittäjiä! Menestymisestä rangaistaan!
– Yhteisöveroa kuten tyel- ym. palkan sivukuluja pitäisi alentaa. Tämä on välttämätöntä kilpailussa Baltian lähimarkkina-alueella. Suomi on auttamatta ulkona perusteollisuuden piiristä.
– Paperisotaa saisi vähentää ja alv-veroa laskea. Itse toimin metsäalalla, jossa esim. kemera-tukien jatkuvat muutokset sekoittavat työtilanteita.
– Haluan, että yrittäjyyttä arvostettaisiin enemmän. Poliitikkojen puheissa puhutaan kauniisti yrittäjyydestä, mutta monessa asiassa olemme toisen luokan kansalaisia, kun asioita verrataan normipalkansaajaan.
– Valtiovalta on tullut vastaan esim. alv-uudistuksen muodossa, mutta paljon perattavaa on vielä, enkä tarkoita verotusta yleensä. Turha byrokratia yksinkertaisten asioiden ympärillä harmittaa.
– Keksintöihin ja innovaatioihin liittyen varsinkin ely-keskus on täysin turha ja byrokraattinen organisaatio, noihin liittyvät asiat pitäisi mennä eteenpäin nonstop-periaatteella, mutta jarrumiehiä riittää. Omassa yrityksessäni on meneillään eräs innovaatio, haimme siihen rahaa ja lopuksi sitä myönnettiin kymppitonni. Asia vaati viranhaltijan ja meidän välisiä palavereja n. 20 tunnin edestä + paperityöt vielä päälle.