Niinkö on jatkossakin tässä maailman onnellisimmassa maassa? Maan lehtikulttuurin ”ajattelija”, SK-julkaisu 2/2022, pureutuu laajassa artikkelissaan Suomen hyvinvoinnin ykkösaiheeseen terävästi. Faktapohjaa tuodaan esiin, vertaillaan ja ihmetellään työvoimaresurssejamme. Hoitoala koko laajuudessaan onkin pahin ”pullonkaula” jatkossa hyvinvointivaltiona selviämiseemme.
Pahoin vioittunut hoitoalan pullonkaula vaivaa vanhentuvaa kansakuntaamme rankalla tavalla. Onko mitään valoa luvassa tämänkään vuoden kuluessa? Pahalta näyttää, kun kuulee viimeviikkoisia julkistahojen kannanottoja.
Miksi ja miten -kysymyksiä on sadellut taatusti paljon päättäjille – mutta kuka omaa toimivaltaa hoitajapulan ratkaisemiseksi?
Tiedetään rehellisesti sanottuna kaksi pääsyytä ongelmavyyhteen: ikähaitarissa ukkoistuva ja akkaistuva väestö sekä heikosti arvostettu mutta elintärkeä työala, jossa on selvä naisenemmistö.
En syytä naisvalta-alan omia toimijoita hoituripulasta ja alipalkkauksen hyväksymisestä vs. esimerkiksi lakkoilu asian puolesta. Akuutti, herkkä hoitoala on osaavien naisten vahva toimiala, piste. Mikseivät naiset saa etujaan paremmin arvostetummiksi ja palkatuiksi?
Valtiovalta ja etujärjestöt ja media: Voivottelun sijaan ”päät yhteen” ja jauhoja pussiin!
Itse suoraan sanoen kummastelen esimerkiksi palkkakehityksen selvää jälkeenjääntiä esimerkiksi pohjoismaisella tasolla. Imagon eli vetovoiman heikkous on lähtöpiste, jota olisi kohotettava.
Kysynkin suoraan rahakirstujen vartijoilta kuntatasolla: Miksi ette kapinoi muiden ammattietujärjestöjen ylivaltaa vastaan. Maassa ns. työläisliitot on saaneet etunsa kuntoon aina järein poliittisin ja etujärjestöllisin asein.
Onko hoiva- ja hoitoalojen pehmeys etumarkkinoilla sittenkin sukupuolikysymys? Feministien ym. naisasiain tahojen joukkomarsseja hoitajapulan parantamiseksi ei ole nähty eikä kuultu ja teot puuttuvat. Näen liian voimakkaat vasemmistovoittoiset isot etujärjestöt ensi taivuttamiskohteina tässä aikamme ykköspulmassa. Eli sitä kuulua solidaarisuutta kehiin!
Jos yksilökorosteisessa ajassamme vain oma nokka on tärkein, mitään parannusta hoitoalan kriisiin tuskin on näköpiirissä tällä vuosikymmenellä vaan vajoaminen jopa ikääntyvien heitteille jääntiin. Paha tekijä osaltaan hoitajavajauksessa on myös hoitohenkilöstön koronaan sairastumisalttius. Vitsit ovat vähissä eikä niitä ainakaan tässä asiassa tarvita.
Jouko Pesonen
Alajärvi