Harmillista, kun kyläyhteisöiltä viedään palvelut. Kylä on toimintakelpoinen, kun siellä on koulu, posti ja kauppa. Kylä on lopullisesti tuhottu, kun koulu sulkee ovensa.
Kunnalla on yksinvalta alueensa palvelujen järjestämisessä. Päättäjinä on kuntalaisten vaaleissa valitsemat edustajat, ne kunnanvaltuuston jäsenet.
Useinhan on niin, ettei kyliltä edustajaa tule valituksi, ja silloin tahtipuikkoa heiluttaa joku poliitikko, joka elää kaukana todellisuudesta.
Lasten päivähoitolaki astui voimaan v. 1974. Se oli parlamentaarisen työryhmän tulos. Työläin yhteisymmärrys taisi olla kotihoidontuesta ja henkilöstön kelpoisuuksista.
Päälause oli: "Kunnan on järjestettävä päivähoitoa siinä muodossa ja siinä laajuudessa kuin kulloinkin on tarve". Kunnilla oli velvoite ja tarveharkinta.
Lähtökohtana tuolloisessa yhteiskunnassa oli kotikeskeisyys ja kodin velvoite hoitaa lapset. Vanhemmista hän, joka lähtee viimeisenä töihin, vie lapset päivähoitoon, ja vanhemmista hän, joka ensimmäisenä tulee töistä, hakee lapset päivähoidosta. Erityistarpeet olivat aina etuoikeutettuja.
Tuolla toimintamallilla päivähoidon kustannukset pysyivät kohtuullisena. Nyt toimintamalli on, että kaikille ja paljon. Se myös maksaa.
Nyt on viritteillä joku uusi henkilöstön kelpoisuusehtomuunnelma, joka lisää kustannuksia ja vähentää moniammatillisuutta ja sen luomaa yhteisöllisyyttä.
Kunta on kokonaisuus. Päivähoito, nykyisin varhaiskasvatus, subjektiivisen oikeuden myötä, lohkaisee merkittävän palan siitä kakusta, josta myös koulut toimintansa rahoittavat.
Tiedän, aihe on arka, ja keskustelutaso juupas–eipäs. Helposti myös keskustaajaman/taajamien ja kylien välinen kiista.
Päättäjien tulisi pysähtyä miettimään kokonaisuutta myös kyläyhteisöjen hädässä. Onko oikeus palvelujen karsimisella ajaa heidät kodeistansa "kirkon" kylkeen ahdistumaan?
Juurensa menettänyt lapsi ja nuori kokee tilanteen turvattomana ja vanhemmat luonnottomana. Sitten pällistellään, miksi jälkipolvi oirehtii?
Kylät ovat yhteisöjä, joissa tunnetaan yhteisvastuu ja nähdään ihminen ihmisenä. Vaalien välilläkin.