Huvituin hieman lukiessani Ylen artikkelia (24.8.) Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueesta. Juttu pohjautuu pitkälti vastauksiin, joita aluevaltuutetut lähettivät saamaansa kyselyyn, joka jo itsessään ohjasi keskustelun ’’kyläpolitikointiin.’’ Otsikko kertookin osan aluevaltuutetuista syyttävän juuri kyläpolitikointia siitä, että hyvinvointialueemme on nyt arviointimenettelyssä.
Etelä-Pohjanmaan aluevaltuuston keskustelua on kuluneen vuoden aikana leimannut hyvin vahvasti tämä valtuutettujen jakaminen kahtia.
On kyläpoliitikkoja, jotka mukamas sokeasti puolustavat vain oman kylänsä etua, ja sitten on talousviisaita, jotka seisovat viranhaltijoiden keskittävien säästöesitysten takana ja täten omasta mielestään ymmärtävät tai ainakin ovat ymmärtävinään ’’koko maakunnan edun.’’
Ensimmäiset ovat yleensä heitä, joiden oman kunnan tai alueen palveluita ollaan karsimassa ja jälkimmäiset heitä, joilla ei olla. On toki joitain poikkeuksiakin, täysi tunnustus heille siitä.
Aluehallituksen puheenjohtaja Lasse Hautala (kesk.) alleviivasi tämän havainnon hyvin selkeästi omassa vastauksessaan: ’’Enemmistö on kuitenkin nähnyt asiat koko hyvinvointialueen näkökulmasta.’’
Jäin pohtimaan, moniko valtuutettu olisi esimerkiksi vuodeosastoäänestyksessä muuttunut välittömästi talousviisaasta kyläpoliitikoksi, jos oman kunnan tai alueen, siis omien äänestäjien, lähipalveluja olisikin ollut lakkautusuhan alla.
Uskallan väittää, että aika monella olisi ollut eri ääni kellossa.
Ylipäätään Etelä-Pohjanmaan hankalan ja kompleksisen tilanteen pelkistäminen kyläpolitikoinnin syyksi on laiskaa ajattelua ja helpon syyllisen etsimistä.
Mikä merkittävä talouspäätös on tällä kaudella jäänyt tekemättä ’’kyläpolitikoinnin’’ vuoksi?
Ainakaan valtuustossa niitä ei ole kaadettu, ei edes suurinta julkista meteliä aiheuttanutta, joskin taloudelliselta merkitykseltään melko vähäistä vuodeosastopäätöstä saatu muutettua kyläpoliitikoiksi tituleerattujen valtuutettujen tahdon mukaiseksi.
Syyllisiä tai oikeasti mielellään aitoja ongelmakohtia saa etsiä vähän syvempää.
Niitä on esimerkiksi koko sote-mallissa ja sen rahoituslaissa, jo nykyistä sote-mallia edeltäneessä alueellisessa tilanteessa, Etelä-Pohjanmaan vanhentuvassa ja sairastavassa väestössä, Suomen valtion yleisessä huonossa taloustilanteessa, syntyvyyden heikkoudessa, eteläpohjalaisten nuorten lähtemisessä pois koko maakunnasta ja sadassa muussa asiassa.
Sote ei elä erillään muusta politiikasta ja trendeistä.
Hieman huolestuneena seuraan arviointimenettelyn etenemistä.
Karsitaanko palveluita jälleen samoilta alueilta, joista jo aiemminkin on karsittu? Vai löytyykö säästökohteet kenties tällä kertaa jostain toisaalta?
Vaihtuuko siis talousviisaiden ja kyläpoliitikkojen ryhmien kokoonpanot tulevina kuukausina?