Anssi Kujala pohtii ansiokkaasti ja monipuolisesti Merenkurkun ylittävän tien hyötyjä (Il-Po 25.6).
Olen samaa mieltä kuin hän. Lisäisin, että Merenkurkun ylittävän tien kustannus ei ole pelottavan suuri, 3-5 miljardia. Se on samaa suuruusluokkaa kuin vain henkilöliikennettä palveleva Länsirata (tunnin juna), ja tunneloitu 30 kilometrin Lentorata Pasilasta Keravalle. Näiden kustannukset ovat yhtä suuret, mutta hyödyt olemattoman pienet, rahassa korkeintaan viidesosa kustannuksista.
Sen sijaan Vaasa-Uumaja tie, Kvarkentie, on tullitienä kannattava, kun tullien suuruus on osapuilleen sama kuin nyt autolautoilla Suomesta Ruotsiin.
Kaikissa investoinneissa on riskejä. Kvarkentie on hyvä riski-investointi.
Mitä saa kustannusten ja riskien vastapainoksi? Anssi Kujala mainitsee tärkeimmät: huoltovarmuus, teollisuuden ja palveluiden kilpailukyky, nopeat ja luotettavat tavarantoimitukset, teollisuuden halvempi logistiikka (kuljetus, varastointi, lastaukset, jäänmurto, aikataulutus), yritysten sijoittuminen, nopea pääsy Atlantille Mo-i-Ranassa, alueen yliopistojen vuorovaikutus, sotilaallinen liikkuvuus ja muita vaikeasti ennustettavia positiivisia vaikutuksia.
Kujala on oikeassa sanoessaan Kvarkentien olevan ”mullistus koko Suomelle ... ja Suomen historian suurin aluepoliittinen päätös.” Se vaikuttaisi ihmisten ja yritysten sijoittumiseen kun ulkomaan tavaraliikenne ja kanssakäynti alkaisi kulkea keskisen Suomen kautta.
Haluan lisätä yhden tärkeän asian: maakuntien monipuolinen kulttuuriperinne ja sen voimistuminen taloudellisen kilpailukyvyn mukana.
Palasin viikko sitten käynniltä Perun Inkan rauniokaupungista Machu Picchu’sta, jonne poikani houkutteli minut mukaansa. Cuzco’ssa, seudun pääkaupungissa, yli tunnin lentomatka Lima’sta maan pääkaupungista, oli menossa juhlaviikko.
Cuzcon torilla oppilaitokset ja järjestöt tanhusivat, pitivät esityksiä, esittelivät ja myivät alueelle ominaisia kudonnaisia ja tuotteita. Väkeä oli paljon maailmalta. Esille tuli alueen kulttuurin ja vireys.
Köyhyydestä huolimatta ihmisillä oli hauskaa ja näyttivät onnellisilta. Ilmassa oli optimismia.
Sama tapahtuisi ajan mittaan Pohjanmaalla, nuorisoseuran synnyinseudulla, jossa kodeissa ja autotalleissa on nykyajan tekniset värkit ja nykyajan kangaspuut tehdä luomuksia. Kaikki ei tapahdu vain Suomen kasvukolmiossa.
Kuten Anssi Kujala sanoi artikkelinsa lopussa: kaikki ahkeran ja keskisen Suomen maakunnat mukaan tukemaan Kvarkentien hanketta. Se olisi sijoitus maamme tasapainoiselle aluekehitykselle, teollisuuspolitiikalle ja kulttuurille.
Ja mikä parhainta, sen hyödyt olisivat kustannuksiaan suuremmat ilman veroeurojen tukea.
Antti Talvitie
PhD
Transportation Engineering Consultant
Certified Psychoanalyst
Chigago