Julkisen sanan neuvosto (JSN) on antanut vapauttavan päätöksen Aamulehdestä tehdystä kantelusta tapauksessa, jossa lehti poisti verkkosivuiltaan yli 600 lehden entisen toimittajan Matti Kuuselan kirjoittamaa juttua.
JSN katsoo, että Aamulehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. JSN:n mukaan päätoimittajalla oli perusteet juttujen väliaikaiselle poistolle.
JSN:n mukaan selvitystyön ja juttujen palauttamisen myötä lukijoiden mahdollisuus saada tietoa juttujen pulmallisista kohdista oli aiempaa parempi.
Juttujen poistamisen syynä oli Matti Kuuselan elämäkerta, jossa hän paljasti useammassa kohdassa kirjoittaneensa sepitettä juttuihinsa.
Tämän takia Aamulehti poisti maaliskuussa verkkosivuiltaan 551 Kuuselan kirjoittamaa juttua. Lisäksi kolmeen juttuun tehtiin muokkauksia. JSN:n mukaan myöhemmin poistettujen juttujen määrä kasvoi 607:ään.
Aamulehti poisti jutut selvittääkseen, kuinka laajasta ongelmasta oli kyse. Ulkopuolisen tutkijan tekemä selvitys julkaistiin kesäkuun puolessavälissä.
Selvityksen jälkeen Aamulehti palautti kaikki Kuuselan aiemmin poistetut jutut verkkosivuilleen erityismerkinnöin. Kuuselan juttujen todenperäisyyteen liittyvässä selvityksessä tunnistettiin noin 30 juttua, joissa on varmuudella sepitettä, Aamulehti kertoi.
Selvityksen mukaan osa sepitteestä on helposti lukijan tunnistettavissa ja osassa jutuista Kuusela on paljastanut sepitteen heti. Osassa sepite on kuitenkin muodossa, jota lukijan ei voi odottaa tunnistavan. Lisäksi osa jutuista sisältää muitakin eettisiä ongelmia, esimerkiksi puuttuvaa lähteytystä.
Kuusela työskenteli Aamulehden vakituisena toimittajana vuodet 1983–2020. Julkisuudessa hän on sanonut, että fiktiiviset osiot hänen jutuissaan ovat selvästi tunnistettavissa.
JSN on käsitellyt asian loppuun
JSN:n puheenjohtaja Eero Hyvösen mukaan kanteluita juttujen poistamisista tulee muutama vuodessa. Yleensä kyse on yksittäisistä jutuista.
– Tämä mittaluokka on aivan poikkeuksellinen, koskaan aiemmin ei ole ollut tämän kokoluokan poistoista kanteluita, Hyvönen sanoo STT:lle.
JSN ei ratkaisussaan ota kantaa siihen, oliko poistetuissa Kuuselan jutuissa olennaisia asiavirheitä tai sekoittuiko niissä sepite tosiasioihin.
Hyvösen mukaan Aamulehden Kuusela-tapaus on nyt JSN:n osalta käsitelty loppuun, jos uusia käänteitä ei ilmene. JSN päätti jo keväällä, ettei se ota oma-aloitteisesti käsittelyyn Kuuselan juttujen todenmukaisuutta.
– Tässä oli muun muassa mittaluokka sadoista jutuista sekä mahdollisuudet selvittää niitä, mikä on JSN:n tehtäväkenttään nähden vaikeaa. Sitten tuli tieto Aamulehden omasta selvityksestä, niin totesimme, ettemme lähde tekemään samaa työtä.
Yleisölle olisi pitänyt kertoa heti
Puheenjohtaja Hyvösen mukaan tapauksesta tärkeä oppi medialle on avoimuus alusta asti. Juttujen poistaminen ja perustelut siihen on tärkeää tuoda esiin.
– Kun tehdään poistopäätös ja julkaistaan se, olisi hyvä kertoa yleisölle myös siitä, jos se on väliaikainen ratkaisu, Hyvönen sanoo.
Neuvosto katsoo ratkaisussaan, että Aamulehden kohtaama tilanne oli poikkeuksellinen ja päätoimittajalla oli oikeus poistaa jutut väliaikaisesti asian selvittämisen ajaksi.
– Kesti kuitenkin kolme päivää ennen kuin lehti kertoi, että juttuja mahdollisesti palautetaan verkkoon selvitystyön jälkeen. Neuvosto toteaa, että yleisölle olisi ollut suotavaa kertoa jo poistamishetkellä juttujen palauttamisesta, päätöksessä sanotaan.
Perjantain julkaistussa ratkaisussaan neuvosto toteaa yleisesti, ettei virheitä voi korjata juttuja poistamalla.
– Tässä tapauksessa lehti ei kuitenkaan pyrkinyt välttämään virheiden korjaamista juttujen poistamisella. Jutut palautettiin yleisön saataville. Niihin oli lisätty selvityksen tuloksia koskevat merkinnät, neuvosto kirjoittaa päätöksessään.
Yksityishenkilö oli tehnyt kantelun Aamulehden päätöksestä poistaa jutut sivuiltaan heti maaliskuussa JSN:lle.
Aamulehti kuuluu Sanoma-konserniin, joka on STT:n suurin omistaja.
Verkkojuttuja voi poistaa poikkeustapauksissa
Aamulehden vastaava päätoimittaja Sanna Keskinen kertoo vastauksessaan JSN:lle, että poistopäätös oli poikkeuksellinen ja sitä punnittiin isolla ryhmällä sekä journalistisesta että juridisesta näkökulmasta.
Hänen mukaansa olisi ollut vaikeaa jättää verkkoon näin laajaa aineistoa, jonka todenmukaisuudesta ei voitu olla varmoja ja jonka ongelmallisuuksista ei ollut selkeää kuvaa. Siksi jutut poistettiin ja niistä aloitettiin laaja selvitystyö.
JSN on antanut vuonna 2018 lausuman verkkosisältöjen poistamisesta, jonka mukaan tiedotusvälineiden verkossa julkaisemat sisällöt ovat historiaa, johon ei pidä puuttua kuin erityisen painavista syistä. Hyvän journalistisen tavan mukaan poistaminen on kuitenkin perusteltua vain erittäin harvinaisissa poikkeustapauksissa.
Päätoimittaja Keskisen mukaan Kuusela-tapauksessa oli kyse tällaisesta poikkeustapauksesta.
Keskinen perustelee vastauksessaan, että lehti ei katso poiston vaarantaneen yleisön tiedonsaantioikeutta vaan viime kädessä edistäneen sitä. Tavoitteena ei päätoimittajan mukaan ollut totuuden pimittäminen, vaan totuuden selvittämisen edistäminen.
Poistetuista jutuista uusia kanteluita
JSN on Hyvösen mukaan saanut uusia kanteluita poistetuista verkkojutuista. Keskisuomalainen julkaisi aiemmin syyskuussa päätoimittaja Pekka Mervolan kolumnin, mikä poistettiin pian julkaisun jälkeen. Hyvönen kertoo, että poistamisesta on tullut kaksi kantelua.
Mervolan kolumnista tehtiin Keskisuomalaisen sivuille myös oikaisu, mutta siinä ei kerrota kolumnin poistamisesta. Kolumnissaan Mervola kommentoi Seiska-lehden julkaisemia ja sittemmin oikaisemia väitteitä Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja Riikka Räisäsen yksityiselämästä. Hyvösen mukaan myös Seiskan jutuista on tehty kanteluita.
Lokakuun alussa tulevat voimaan uudet Journalistin ohjeet, joissa on ensimmäistä kertaa mukana sitova ohje julkaistun sisällön poistamisesta. Sen mukaan julkaistua toimituksellista sisältöä ei saa poistaa selvästi julkaisuajankohdan jälkeen kuin erityisen painavista syistä.
Julkisen sanan neuvosto on tiedotusvälineiden itsesäätelyelin, jonka tehtävänä on tulkita hyvää journalistista tapaa. Sitä arvioidaan tulkitsemalla Journalistin ohjeita.
Iltalehti ja HS saivat langettavat
JSN julkaisi perjantaina ratkaisunsa kaikkiaan viidestä eri kantelusta. Huomautuksia JSN antoi kaksi.
Iltalehti sai langettavan päätöksen ja huomautuksen marraskuussa julkaistusta uutisesta, jossa Israelin hallussa olleita palestiinalaisia kutsuttiin virheellisesti panttivangeiksi. Tämä oli JSN:n mukaan olennainen asiavirhe, jota lehti ei korjannut saatuaan siitä tiedon.
Iltalehti seurasi Gazan kriisin tapahtumia verkossa seurantauutissivulla, jossa julkaistiin lyhyitä uutispäivityksiä. Hamasin ja Israelin välistä vankienvaihtoa käsittelevässä uutisessa Israelin vankiloistaan vapauttamia ihmisiä kutsuttiin panttivangeiksi.
Kantelija kertoi olleensa yhteydessä toimitukseen Iltalehden palautelomakkeella. JSN toteaa lehden saaman viestin olleen epätarkka. Viestistä kävi kuitenkin ilmi, mitä väitettä kantelija piti virheellisenä. Vaikka kantelija ei tarkkaan yksilöinyt, mihin juttuun hänen viestinsä kohdistui, asia olisi ollut toimituksen selvitettävissä kohtuullisella vaivalla.
Kantelun mukaan juttu myös lietsoi juutalaisiin kohdistuvaa vihaa, mutta tätä väitettä ei perusteettomana otettu neuvoston käsittelyyn.
HS loukkasi uhrin yksityisyyttä
Helsingin Sanomat sai JSN:ltä langettavan päätöksen ja huomautuksen tammikuussa julkaistusta jutusta, jossa lehti julkaisi seksuaalirikoksista tuomitun nimen. Näin ollen raiskauksen uhri saattoi olla lähi- ja tuttavapiirinsä tunnistettavissa, ja jutun myötä heidän tietoonsa tuli erityisen arkaluonteisia seikkoja, joiden kertominen loukkasi uhrin yksityisyyttä.
Lehti poisti rikoksentekijän nimen jutustaan julkaisua seuraavana päivänä sen jälkeen, kun uhri oli tätä pyytänyt.
JSN muistuttaa, että rikoksentekijää koskevia tietoja ei yleensä tule julkaista, jos ne paljastavat erityisen arkaluonteisen rikoksen uhrin. JSN:n mukaan toimituksen olisi pitänyt huomata hovioikeuden ratkaisusta, että tekijän nimen kertominen voi johtaa uhrin tunnistamiseen.
Neuvosto toteaa lehden toimineen oikein poistaessaan rikoksentekijän nimen jutustaan päätoimittajan päätöksellä nopeasti. Tämä ei kuitenkaan korvannut uutisoinnista uhrille aiheutunutta vahinkoa.
Uutisella oli JSN:n mukaan yhteiskunnallista merkitystä muun muassa siksi, että osa tuomituista teoista oli kohdistunut julkisella paikalla alaikäisiin. Raiskaustapauksen kuvailulla ei kuitenkaan ollut poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä, jolla uhrin henkilöllisyyden paljastumisen voisi perustella.
Kolme vapauttavaa päätöstä
Vapauttavat päätökset tulivat Aamulehden lisäksi Metsälehdelle sekä HS:n toiselle jutulle.
Metsälehdestä tehty kantelu kohdistui verkossa julkaistuun mielipidekirjoitukseen, jossa kirjoittaja kritisoi kärjekkäästi Suomen Luontopaneelin metsien tilaa sivunnutta raporttia. JSN:n mukaan kirjoitus oli tunnistettavissa kirjoittajansa mielipiteiksi ja tulkinnoiksi eikä neuvosto siksi tarkastellut kantelussa yksilöityjä kohtia asiavirheinä.
HS julkaisi marraskuussa Pekka Haaviston henkilökuvan osana presidenttiehdokkaita käsitellyttä juttusarjaa.
JSN:n mukaan lehdellä oli perusteet väitteelle siitä, että perustuslakivaliokunta oli katsonut Haaviston ulkoministerinä toimiessaan rikkoneen virkavelvollisuuttaan. Lisäksi jutussa esitettiin, että jos kyse olisi ollut tavallisesta virkamiehestä, hän olisi voinut joutua syytteeseen virkarikoksesta. Tämä oli lehden oma tulkinta, mikä JSN:n mukaan kävi jutun sanavalinnoista riittävästi ilmi.
