Venäjä aloitti tällä viikolla vastahyökkäyksen Kurskin alueella vallatakseen takaisin alueita, joita Ukraina on pitänyt hallussaan elokuusta saakka. Sotaa avoimista lähteistä suomalaisessa Black Bird Groupissa seuraava Pasi Paroinen sanoo, että tässä vaiheessa kyse näyttäisi olevan paikallisesta vastahyökkäyksestä.
– Vielä ei näyttäisi siltä, että kyseessä olisi laajamittainen koottu vastaoffensiivi, vaan tässä on ensimmäisenä avattu nämä vastahyökkäykset kahdensuuntaisella iskulla Ukrainan Kurskin-pullistuman läntiseen sivustaan, Paroinen sanoo STT:lle.
– Ei se hirveän hyvin ole Ukrainan kannalta mennyt.
Venäjän tavoitteena näyttää Paroisen mukaan olleen aluksi luoda Korenevosta Glushkovon suuntaan maayhteys, joka meni poikki kun Ukraina tuhosi Sejmjoen yli meneviä siltoja. Tämä tavoite näyttää onnistuneen.
Torstaina Venäjä kertoi vallanneensa takaisin kymmenen asutuskeskusta. Ukraina kertoi viime kuussa, että sen armeijan valvonnassa Venäjän puolella oli satakunta asutuskeskusta.
Vaikea paikka puolustaa
Ukraina on ilmoittanut haluavansa pitää Venäjän puolella valloittamaansa aluetta hallussa neuvotteluvalttina mahdollisia tulevia rauhanneuvotteluja varten.
Paroisen mukaan Kurskin pullistuma on Ukrainalle haastava paikka puolustaa. Se ei ole sidottu erityisen edullisiin maastonkohtiin. Alueella on kyllä venäläisten vanhoja linnoitteita, mutta niiden puolustussuunta on rajalle päin, joten niistä ei ole ilman suuria muutostöitä tällä hetkellä juuri iloa ukrainalaisille.
– Paljon riippuu siitä, halutaanko alueesta oikeasti pitää kiinni kynsin ja hampain, ja kykenevätkö he siihen. Ensimmäiset avaavat vastahyökkäykset eivät ole menneet Ukrainan kannalta ihan hirveän hyvin, mutta se ei vielä täysin kerro siitä, kuinka sujuvasti venäläisten vastahyökkäykset tulevat jatkossa menemään.
Joukkoja ei siirretty avainpaikoilta
Yksi Ukrainan Kurskin-operaation julkilausutuista tavoitteista on ollut sitoa Venäjän joukkoja muualta rintamalinjalta Kurskin alueen puolustamiseen.
Paroisen mukaan Venäjä on kyllä siirtänyt huomattavan määrän joukkoja Kurskiin vastaamaan Ukrainan hyökkäykseen, varsinkin asevoimiensa keihäänkärkiyksiköitä eli merijalkaväkeä ja VDV-maahanlaskujoukkoja. Nämä joukot ovat poissa muilta rintamalohkoilta. Tämän viikon hyökkäykseen on osallistunut muun muassa varsin tuoreissa voimissa oleva maahanlaskujoukkojen rykmentti, joka siirrettiin Kurskiin Soledarin seudulta.
– Mutta kyllähän se aika selvää on, että Venäjä ei ole siirtänyt nimenomaan painopistealueelta mitään merkittäviä joukkoja pois, Paroinen sanoo.
Viime viikkoina Itä-Ukrainan rintamalla painopiste on ollut Pokrovskin seudulla, jossa Venäjä on edelleen edennyt, vaikka joukkoja on siirretty muista paikoista.
Kurskissa vastahyökkäykseen on osallistunut esimerkiksi 51. maahanlaskurykmentti, joka on viimeisen vuoden ajan toiminut varsin toissijaisella rintamalohkolla.
– Se on painostanut Ukrainan linjoja kohtuullisen laihalla menestyksellä Siverskin suunnalla. Eli tämä on hyvä esimerkki siitä, että jos se on sieltä otettu pois, se ei ole lähtenyt mistään sellaiselta sektorilta, missä käytäisiin kiivaita taisteluita.
Ukraina puolestaan siirsi elokuun operaatiota varten Kurskiin paljon omia keihäänkärkiyksiköitään Donbassin rintamalta, ja alueella on huomattava määrä ukrainalaisjoukkoja. Tätä ratkaisua on kritisoinut myös Paroinen, sillä samaan aikaan Ukrainan tilanne Itä-Ukrainassa alkoi heiketä.
Venäjän taktiikka auki
Paroisen mukaan on vaikea arvioida, kuinka nopeasti Venäjä voisi saada Ukrainan valloittamat alueet Kurskissa kokonaan takaisin haltuunsa. Paljon riippuu siitä, mikä Venäjän taktiikka ja tavoiteaikataulu on. Ukrainalainen uutistoimisto RBC kertoi elokuussa lähteensä perusteella, että Venäjän presidentti Vladimir Putin on käskenyt tyhjentää Kurskin ukrainalaisjoukoista lokakuun alkuun mennessä – mutta niin, ettei sinne siirretä joukkoja Itä-Ukrainan tärkeimmiltä lohkoilta.
Tämän viikon operaation selkeänä tavoitteena on ollut luoda maayhteys Glushkovoon, mutta se voi olla osa laajemman vastahyökkäyksen valmistelua. Paroinen huomauttaa, että Glushkovosta käsin venäläiset voisivat jatkaa rajan yli etelään Sumya kohti ja päästä näin Ukrainan joukkojen selustaan.
– Jos halutaan lähteä tekemään pihtiliikettä ja saarrostamaan Ukrainan Kurskin pullistumaa, se (Glushkovo) on siihen erittäin hyvä alue. Jos näin vaarallinen skenaario pääsisi toteutumaan, sittenhän tämä tilanne voisi ratketa hyvinkin nopeasti.
Jos taas Venäjä yrittää hyökätä Kurskin pullistumaan tasaisesti joka suunnalta, menestys riippuu siitä, kuinka hyvin ukrainalaiset ovat ehtineet tehdä alueelle linnoitteita. Jos puolustuslinjat ovat heikot, Venäjä voi vallata koko alueen takaisin jopa päivissä, mutta siinä voi kestää myös viikkoja tai kuukausia.
Donbassissa vaaranpaikkoja
Itä-Ukrainan rintamalla katseet ovat viime aikoina olleet Pokrovskin kaupungissa, joka on Ukrainalle tärkeä liikenteen solmukohta. Ukraina on syyskuussa saanut Pokrovskin tilannetta jossain määrin rauhoitettua lähetettyään alueelle merkittävästi lisää joukkoja. Tilanne itärintamalla on kuitenkin edelleen Ukrainan kannalta monin paikoin huolestuttava.
Taisteluiden painopiste on siirtynyt Pokrovskista etelään päin, ja venäläiset ovat alkaneet hyökätä rintamalinjan pullistumasta Ukrainan puolustuslinjojen selustaan ja sivustaan. Tällä on Paroisen mukaan se vaikutus, että kun tähän asti puolustussuunta Donbassin rintaman eteläosassa on ollut koko sodan ajan suoraan itään päin, joutuvat ukrainalaisjoukot nyt paikoin käymään hyvin hankalia kahden suunnan taisteluita.
Avainasemassa on Paroisen mukaan se, saako Venäjä rintaman liikkumaan laajemminkin. Alueella on paljon venäläisiä yksiköitä, jotka ovat puskeneet päätänsä seinään vuoden, puolitoista vuotta tai jopa kaksi ja puoli vuotta saavuttamatta juurikaan menestystä.
– Jos tämä puolustusasema nyt lähtee rullaamaan niin, että sieltä päästään pohjoisesta etelään päin avaamaan koko tämä rintama Vuhledarista Pokrovskiin, silloinhan se vapauttaa liikkeelle kaikki ne joukot, jotka siellä ovat tähän saakka olleet paikallaan hakkaamassa päätä seinään. Se on aika huolestuttavaa, Paroinen kertoo.
– Pokrovskiin pääsy on varmasti Venäjän tämän syksyn tavoitteita, mutta kyllä se avaa aika paljon muitakin epämiellyttäviä vaihtoehtoja.