Koska maamme on syrjäinen ja karu, on sen katajaiselle kansalle vuosien saatossa kertynyt koko joukko outoja tapoja. Yksi niistä eittämättä on, että 2,5 miljoonaa suomalaista seuraa televisiosta tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoa ja ennen kaikkea sen kättelyosuutta. Onhan siinä samaa hypnoottista voimaa kuin merisään kuuntelemisessa.
”Kun minä, meinaan, olen ennen ollut. Ei siinä oikeastansa muuta ole, mutta rauhallisesti se on otettava.” Vänrikki Koskelan viisaus pätee erinomaisesti myös itsenäisyyspäivänviettoon Linnassa. Viime vuonna sain tuon sykähdyttävän kunnian, ja ajattelin kertoa kokemukseni osviitaksi kotikatsomoihin sekä juhlien ensikertalaisille.
Myytti 1
Rauhaisan jonotuksen jälkeen toivotetaan hyvää itsenäisyyspäivää presidenttiparille.
Kun tihkusateesta on selvitty sisälle, väki pakataan portaisiin kuin sillit suolaan. Yhtäkkiä kauhukseen huomaa, että presidentti on noin viiden metrin päässä! Rouva oli tarkistanut käytösoppaasta, että pressaparille pitää toivottaa hyvää itsenäisyyspäivää ja kiittää kutsusta. Noh, toiselle ehti sanoa hyvää ja toiselle itsenäisyyspäivää. Minut herra presidentti yllätti ja sanoi jotain ystävällismielistä Ankoista. Melkein kaaduin.
Myytti 2
Nautitaan Linnan kuuluisaa boolia ja maakuntien herkut vievät herkuttelijan kielen mennessään.
Ystävällinen henkilökunta ohjaa vieraat tiiviisti Linnan saleihin. Jos et vielä liikkuessasi tajunnut napata boolia kulkiessasi ohi juomapöydän, unohda koko juttu. Herkkupöytä häämöttää ihmismuurin takana. Kokeneet linnankävijät suosittelevat nakkikioskia ennen ja jälkeen.
Myytti 3
Juhlaväki vaihtaa henkeviä ajatuksia itsenäisyyden merkityksestä.
Tunnelma on kuin muurahaispesässä. Kun muutamat harvat tutut tupsahtavat ihmismassasta vastaan, vaihdetaan kolme lausetta ja taas kuhiseva virta vie.
Myytti 4
Tanssiaisten alkua kerääntyy seuraamaan koko juhlakansa. Keltaisen salin jazz-keikka on ihan pakko nähdä.
Jostain kaikuu valssin tahti! Tanssit ovat kai alkaneet. Kun saliin vihdoin pääsee, on ensimmäisen tauon aika. Hei, jostain kuuluu jazzia! Sinnekin melkein ehdittiin.
Myytti 5
Televisioon ja lehtien palstoille toimittajat onnistuvat pyydystämään kiinnostavia vieraita.
Niin sanottu mediasali kuhisee mainittuja toimittajia, heidän etukäteen kutsumiaan haastateltavia sekä toiveikkaita tyrkkyjä, jotka tekisivät mitä tahansa päästäkseen valokeilaan. Oli hilpeää seurata, miten monta kertaa iltapäivälehdistä tutut julkimot onnistuivat purjehtimaan salin läpi kohtalokkaan ja kiinnostavan näköisinä.
Myytti 6
Kun kamerat sammuvat, pidot vain paranevat.
Totta, innokkaimmat ravaavat kameroiden perässä virallisille jatkoille, niin että frakinliepeet ja helmat heiluvat! Me emme jatkoja edes harkinneet. Vihdoinkin oli tilaa nauttia Linnasta, tarjoiluista ja musiikista. Törmäsimme jopa presidenttipariin ja saimme mukavan juttutuokion!
Lopuksi kiitos niille, jotka kuluneen kahden vuoden aikana ovat kolumnini jaksaneet kahlata. Teille oli ilo kirjoittaa!
Aki Hyyppä
Kirjoittaja on Aku Ankan päätoimittaja