Kurikan seurakunta on taistellut jo usean vuoden ajan diakoniatyöntekijöiden vajeesta. Kurikan alueseurakunnan johtavan diakoniatyöntekijän virkaa toimittava Virpi Skytte on tietoinen alan vaikeasta tilanteesta.
Skytten mukaan seurakunnassa tulisi olla tällä hetkellä kuusi diakoniatyöntekijää, mutta näin ei ole.
– Kuudesta paikasta yksi virka on täyttämättä ja toisessa virassa on väliaikainen tekijä. Meidän pitää koko ajan miettiä, mihin resurssit riittävät, Virpi Skytte sanoo.
Skytten kollega Hanna Silvola on toiminut Kurikassa vakinaisena diakoniatyöntekijänä vuodesta 2019. Silvolalla on pohjalla sosionomin ammattikorkeatutkinto, jonka jälkeen hän on suorittanut kirkolliset opinnot.
– Entisestä 20 hengen sosionomi-diakoni-opiskelijoiden porukastani itse diakoniatyöhön on suuntautunut vain kolmesta neljään ihmistä. Iso osa hakeutuu yhteiskunnan puolelle töihin, Silvola kertoo.
Kurikan seurakunnan työyhteisöstä tekijöitä on siirtynyt työskentelemään muun muassa Kelaan, TE-toimistoon ja hoitotyöhön.
Diakonien työhön kuuluu olennaisesti myös kirkon vapaaehtoistyöntekijöiden ohjaaminen ja kannustaminen, mikä voi venyttää työpäivien pituutta.
– Monet ihmiset toivovat virka-aikana tehtävää työtä, mutta diakonin tehtävään sisältyy myös pieni määrä iltatöitä, jotta myös vapaaehtoistyöntekijöistä voi pitää kiinni, Silvola toteaa.
Naiset kokevat tekevänsä palkitsevaa työtä ihmisten parissa.
– Diakoniatyössä ajatuksena on kohdistaa apu heille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Tämä on kutsumustyö, jossa hengellisyys ja kristilliset arvot korostuvat, Skytte toteaa.
Diakonissa asioivat henkilöt ovat kokeneet keskinäisen vuorovaikutuksen merkitykselliseksi.
– Vaikka emme pysty asiakkaillemme tarjoamaan konkreettista apua, esimerkiksi laskujen maksamisessa, he kokevat tärkeäksi sen, että saavat puhua meille elämäntilanteensa läpi, Silvola pohtii.
Epäpätevien työnhakijoiden osuus kasvussa
Lapuan Hiippakunnan diakonian ja työnohjauksen asiantuntija Johanna Korkeaniemen mukaan Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla on ollut ammatillisesti pätevien diakonityöntekijöiden vajausta niin Kurikassa, Ilmajoella, Kauhavalla, kuin myös Seinäjoella ja Vaasassa.
– Pohjalaisilla paikkakunnilla avoimiin virkoihin on jouduttu palkkaamaan epäpäteviä henkilöitä, joilla on ollut kuitenkin jokin sosiaalialan koulutus. Hakijoilta ei siis ole vaadittu työhön soveltuvaa ammatillista pätevyyttä. Hakijoihin on lukeutunut esimerkiksi taksikuskeja, Korkeaniemi kertoo.
– Mitä pienempi kunta, sitä vaikeampi on houkutella työntekijöitä. Viime vuosina avoimia paikkoja on jouduttu laittamaan jatkuvaan hakuun, hän lisää.
Tilanne oli hieman toinen vuonna 2014, kun Virpi Skytte aloitti Jalasjärvellä diakoniatyöntekijä-lähetyssihteerinä. Työhakemuksia kyseiseen virkaan tuli yhteensä kahdeksan kappaletta.
– Koulutuspohja löytyi kaikilta hakijoilta. Kun siirryin viime vuonna Jalasjärveltä Kurikkaan töihin, niin meitä oli vain kaksi pätevää ja yksi epäpätevä hakija, Skytte toteaa.
Lapuan hiippakunnassa ei ole diakonin työhön valmistavaa oppilaitosta, mikä osaltaan pitää hakijoiden lukumäärän niukkana. Lähimmät oppilaitokset löytyvät Oulusta ja Porista. Korkeaniemi väittää, että usein harjoittelun kautta päädytään myös vakituisiin virkoihin.
– Elokuussa 2024 Lapuan hiippakunta tuo yhdessä Diakonia-ammattikorkeakoulun kanssa sosionomi-diakoneille suunnatun lähiopetusjakson Jyväskylään, minkä toivotaan tuovan myös Pohjanmaalle harjoittelijoita. Se on hyödyllinen uudistus tulevaisuutta varten, mutta ei vastaa akuuttiin työvoimapulaan, Korkeaniemi painottaa.
Palkankorotus yhtenä houkuttimena
Suurin osa Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla työskentelevistä diakoneista kuuluu 502-luokan palkkavaatimusryhmään, jossa vähimmäiskuukausipalkka ilman kokemuslisiä on keskimäärin noin 2663 euroa.
Virpi Skytte kertoo, että monissa pohjalaisseurakunnissa on pohdittu diakonien palkan nostamista korkeampaan 503-luokkaan, jotta työ houkuttelisi myös uusia tekijöitä. 503-palkkaluokan vähimmäispalkka on nyt 2 801 euroa.
Valtakunnallinen ongelma
Suomen kirkkohallituksen asiantuntija Titi Gävert määrittelee diakoniaa koskevan työvoimapulan valtakunnalliseksi ongelmaksi.
– Työntekijöiden eläköityminen vaikuttaa merkittävästi työvoimapulaan. On myös otettava huomioon, että useimmiten pitkiä sijaisuuksia tekevät jo eläkkeellä olevat henkilöt. Työantajapuolella on veto- ja pitovoimahaasteita, joista ei viestitä tarpeeksi. Haaste on erityisesti rekrytoimisessa, Gävert kertoo.
Gävert esittää ratkaisuksi työvoimapulan korjaamiseen muun muassa työntekijöiden hyvinvointiin satsaamisen ja osaamispääoman kehittämisen.
– Työilmapiirin ylläpitämisen kannalta on olennaista, että työpaikalla ilmenevät ongelmat käsitellään heti, etteivät ne jää hankaamaan. Lisäksi työntekijöille tulee tarjota mahdollisuuksien mukaan tehtäviä, jotka haastavat heitä arjessa.
"Diakonia on paikka, jossa saa puhua ja purkaa"
Kurikan alueseurakunnassa diakonian avun tarve on ollut jatkuvassa kasvussa. Erityisesti asiakastyö talousasioiden kanssa on suurta.
Pandemia ja nykyisen hallituksen kaavailemat uudistukset Kelan toimeentulotukeen ovat lisänneet asiointia.
– Korona-aikana lapsiperheet tarvitsivat ruoka-avustusta, kun kouluruokaa ei ollut saatavilla. Tänä vuonna toimeentulotukiuudistukset ovat taas tuoneet kymmeniä uusia asiakkaita. Teemme heille talousselvityksen, jolla varmistamme, että he ovat hankkineet ne etuudet, joihin ovat oikeutettuja, Virpi Skytte ja Hanna Silvola kertovat.
Skytte ja Silvola ovat aktiivisessa yhteistyössä sosiaalitoimen, Kelan toimeentulotukiasioiden, ikäihmisten palveluohjaajien ja psykiatrisen sairaanhoidon kanssa.
– Diakoniatyö on näkymätöntä työtä, sillä meillä on salassapitovelvollisuus. Siksi monikaan ei tiedä, miltä meidän arki näyttää.
Juttua muokattu 10.6. klo 11.43: Kurikan seurakunta muutettu alueseurakunnaksi. Kurikka ja Seinäjoki muutettu palkkakohdassa pohjalaisseurakunniksi.
Juttua muokattu 10.6. klo 11.54: Maininta päättäjistä poistettu.
