Levoton tuhkimo. Ohjaus Mari Rantasila. Kesto 88 minuuttia. Ikäraja 7. Ensi-ilta 25.12.2024.
Levoton Tuhkimo alkaa sanoilla: ”Tarina sisältää jotain totta, jotain keksittyä ja jotain kadulta kuultua.”
Mainiosti todettu. Jokaisen henkilöelokuvan pitäisi käynnistyä noilla sanoilla. Silloin kerronnalle jäisi riittävästi liikkumavaraa.
Kuortanelaissyntyinen Saku Taittonen tekee hyvän roolin Pertti ”Nipa” Neumannina. Hän tavoittaa yhtä lailla parikymppisen lauluntekijän haaveilun kuin loppuun palaneen rokkitähden eltaantuneen epätoivon.
Kaiken kukkuraksi Taittonen päästelee Porin murretta kotoisasti kuin paikallinen.
Elokuva Nipan silmin
Elokuva kerrotaan Nipan kautta. Muu bändi on selkeästi sivuosassa. Tärkeimmäksi hahmoksi nousee basisti Pepe Laaksonen (Alvari Stenbäck), joka vaikuttaa Nipan uraan niin alussa, keskellä kuin lopussakin.
Bändikemian kuvaus on uskottavaa. Tuollaista on treenikämpillä, tuollaista keikoilla. Live-kuviin tuodaan jännää lisäväriä leikkaamalla sekaan autenttisia hetkiä varhaisesta Dingosta esiintymässä.
Elokuvan skenografia 1970–80-luvuilta on tehty huolella miljöitä, vaatteita ja värimaailmaa myöten.
Dingoon liittyvää ilmiömyllyä pyörittää keskeisesti manageri Lasse Norres, jota näyttelee erinomaisesti Elias Salonen.
Norres piiskaa muusikoistaan kaiken irti ja vaatii lopulta liikaa. Kone alkaa yskiä jo kolmantena vuonna.
Jälkikäteen on helppo sanoa, että Dingo pilattiin hosumalla. Luova työ tarvitsee aikaa. Hullunmyllyssä on mahdoton kirjoittaa uusia lauluja.
Yhtään helpompaa ei ole pitää kasassa edes pitkää parisuhdetta. Senkin Nipa saa karvaasti kokea, kun suhde porilaiseen Marikaan (Ronja Keiramo) päättyy puolison kyllästyttyä rocktähden kanssa elämiseen.
Nipan ja isän suhde
Elokuvan punaisena lankana kulkee Nipan ja hänen isänsä suhde. Sillä aloitetaan ja siihen päätetään. Voi kuulostaa tylsältä, muttei suinkaan ole. Ratkaisu on onnistunut ja perusteltu.
Nipan henkilökuva saa isäsuhteesta syvyyttä ja uskottavuutta. Samalla käsitellään sukupolvien kuilua ja hyväksytyksi tulemisen teemoja.
Levoton tuhkimo on draamallinen elämänkerta paljolla musiikilla. Elokuva rullaa kuten samanniminen kappalekin, varmasti ja viihdyttävästi. Muistattehan:
”Vasen jalkasi hakkaa rytmissä musiikin / Valot eivät vain loista kasvoille sankarin.”
Tuokin lause limittyy osaksi elokuvan tarinaa. Oma, kova bändijuttu vie Nipan valokeilaan nopeasti. Raadollista kyllä, nopeasti valot myös sammuvat.
Maine, kunnia ja paksu lompakko, ansaittukin, on usein popbisneksessä lyhyt onni.
Hyvät biisit sentään tapaavat jäädä elämään.
