– On vastannut sitä, mitä hain. Saan soittaa urkuja.
Näin sanoo Hanna Koljonen ja hymyilee. Istumme iloisen oloisen urkurin kanssa ylhäällä Vaasan kirkon urkulehterillä.
Takanamme on Koljosen tärkein työväline, urut. Hän aloitti Vaasan suomalaisen seurakunnan A-kanttorin virassa syyskuussa 2024.
– Halusin urkupainotteisen kanttorin viran. Täällä oli sellainen tarjolla ja sain sen, Koljonen kertoo.
Seurakuntien kanttorin tehtäviin kuuluu silti paljon muutakin kuin vain soittamista, kuten musiikkikasvatusta, palavereita, hoivakotivierailuja ja tietokoneella tehtäviä töitä. Hän huolehtii myös Vaasan seurakuntayhtymän kirkkojen urkujen huolloista.
– Etenkin koneella tehtävien töiden määrä yllätti, tuoreehko vaasalaiskanttori sanoo.
Soittaminen on kuitenkin pääasia, ja sitä Koljonen saa virassaan tehdä juuri niin paljon kuin alunperin halusikin.
Vaasassa se tarkoittaa soittamista seurakunnan tilaisuuksissa ja monenlaista yhteistyötä, esimerkiksi seurakunnan kuorojen ja Vaasan kaupunginorkesterin kanssa.
Kuulijakunnastaan hänelle on reilussa vuodessa ehtinyt muodostua oma näkemyksensä.
– Vaasalaisyleisö on hillittyä ja asiallista, hän hymyilee.
Ensimmäinen soolokonsertti Vaasassa
Koljonen kokee olevansa ennen kaikkea seurakunnan palveluksessa, vaikka on vahvasti itsenäinen muusikkokin.
Hän konsertoi työnsä ohessa säännöllisesti eri puolilla Suomea ja soittaa urkujen lisäksi pianoa ja cembaloa.
Hän pitää Vaasassa ensimmäisen oman soolokonsertin Vaasan kirkossa tulevana sunnuntaina 22.3.
Illan ohjelman hän on rakentanut kirkkovuoden ajankohdan ympärille.
– Siellä on Marian ilmestyspäivään ja pääsiäiseen liittyviä valintoja.
Kuultavana on esimerkiksi Marcel Duprén Symphonie-Passion-teoksen kolmas osa Crucifixion. Se muodostaa koko konsertin dramaattisen ytimen.
– Crucifixion kuvaa Kristuksen kärsimystä ja ristiinnaulitsemista. Tahdoin ehdottomasti huomioida konserttiohjelmassa lähestyvän hiljaisen viikon.
Selvä valinta
Koljonen on 30-vuotias nainen, joka vaikuttaa iloiselta ja huumorintajuiselta. Hän nauraa usein haastattelun aikana.
Miksi hän on tullut valinneeksi maallikon silmin ja korvin niinkin dramaattisen ja vähän vakavan soittimen kuin urut? Miksi ei enemmin vaikkapa hilpeää huilua?
– Aloitin pianonsoiton 6-vuotiaana. Kun sitten myöhemmin Sibelius-Akatemiassa kirkkomusiikin opinnoissa sai valita urkujensoiton, kuoronjohdon tai laulun, oli valinta helppo. Soittaminen on aina ollut eniten oma juttuni.
Hän valmistui musiikin maisteriksi vuonna 2019 ja solistiselta osastolta vuonna 2023 ja suoritti urkujensoiton tutkinnon erinomaisin arvosanoin.
Kanttoreiden perillinen
Itse asiassa urut liittyvät Koljosen koko elämänkaareen. Hänen molemmat vanhempansa ovat kanttoreita.
– Lapsesta saakka olen kuunnellut urkumusiikkia ja käynyt urkukonserteissa.
Vaasaan Koljonen tuli syntymä- ja opiskelukaupungistaan Kuopiosta. Puolitoista vuotta Pohjanmaalla lakeuksilla ei ole lannistanut kukkuloilta tulijaa, vaikka matala maisema on se, minkä hän ensimmäisenä mainitsee, kun kysyy sisämaan ja rannikon eroja.
– Täälläkin on vettä, kuten Keski-Suomessa, siitä olen iloinen. Olen muutenkin viihtynyt hyvin. Tarkoitukseni on tehdä täällä urkurin työtä niin hyvin kuin osaan ja palvella seurakuntaa.
