Korkein hallinto-oikeus (KHO) on tänään antanut ennakkopäätöksen, joka koskee vuonna 1979 kuolleena syntyneen tyttövauvan hautaamista.
Vauva oli marraskuussa 1979 tuon ajan käytäntöjen mukaisesti haudattu vanhempien silloisen asuinpaikkakunnan hautausmaalle yhteishautaan, johon oli hänen lisäkseen haudattu seitsemän muuta vuosina 1979–1981 kuolleena syntynyttä vauvaa.
KHO:n mukaan aikakauden käytäntönä oli, että kuolleena syntyneiden lasten hautaamisen hoiti sairaala. Vanhemmille ei varattu erillistä mahdollisuutta huolehtia itse lapsensa hautaamisesta.
– Vanhemmille ei tuolloin ollut ilmoitettu lapsen hautapaikkaa eikä hautaamiseen liittyviä muita tietoja.
Tyttövauvan vanhemmat vaativat Itä-Suomen aluehallintovirastolta (avi) lupaa siirtää ruumis sukuhautaan, mutta avi ei lupaa myöntänyt. Vanhemmat valittivat avin kesällä 2022 antamasta päätöksestä hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus hylkäsi heidän valituksensa viime keväänä, ja vanhemmat valittivat edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Vanhemmat vetosivat siihen, ettei heille aikanaan tarjottu mahdollisuutta hautaamiseen eikä heille myöskään ilmoitettu, milloin lapsi haudataan.
– Heillä ei ollut tosiasiallista mahdollisuutta osallistua tilaisuuteen. Perhe ei vuosikymmeniin edes tiennyt, minne heidän lapsensa on haudattu, vanhempien KHO:lle jättämässä valituksessa sanotaan.
Vanhemmat katsoivat, että hautaaminen tällä tavoin on loukannut heidän perusoikeuksiaan.
Siirto vaatisi dna-näytettä kaikilta vainajilta
Vanhemmat vetosivat valituksessaan siihen, että vainajia on ajan saatossa siirretty paljon. Valituksen mukaan vainajien yksilöinti ja henkilöllisyyden todentaminen on mahdollista ja siirto voidaan tehdä siten, että muihin vainajiin haudassa kajotaan mahdollisimman vähän.
– Kaivausten yhteydessä olisi mahdollista yksilöidä muidenkin haudassa olevien vainajien henkilöllisyys, jos heidän lähiomaisensa haluaisivat järjestää kuolleena syntyneille perheenjäsenilleen kunnioittavat hautajaiset, valituksessa kirjoitettiin.
Vanhempien KHO:lle toimittaman Suomen forensisen arkeologian ja osteologian seuran varapuheenjohtajan lausunnon mukaan vainajan tunnistaminen olisi tehtävä dna-analyysien avulla. Tunnistamista varten näytteet olisi otettava kaikilta hautaan haudatuilta vainajilta.
– Muutoksenhakijoiden lapsi on haudattu aikajärjestyksessä toisena, mutta seurakunnan ja sairaalan aineistoista ei selviä, millaisella logiikalla hautapaikkaa on alettu täyttää tai onko vainajien yhteyteen asetettu tunnistamisessa auttavia tietoja. Tämän vuoksi tunnistaminen on tehtävä dna-analyysien avulla, lausunnossa sanottiin.
KHO:n mukaan kuolleena syntyneen lapsen ruumiin siirtämisessä joukkohaudasta toiseen hautaan on otettava huomioon myös muiden hautaan haudattujen lasten ja heidän omaistensa yksityiselämän ja perhe-elämän suoja.
KHO:n ratkaistavana oli, onko vainajan siirtämiseen olemassa hautaustoimilaissa tarkoitettu erityisen painava syy.
Vaakakupissa kaikkien omaisten oikeudet
Oikeuden mukaan asiassa tuli esille seikkoja, joiden perusteella erityisen painavia syitä oli olemassa.
– Nämä syyt liittyvät erityisesti siihen, että vanhemmat eivät ole yli 40 vuotta sitten noudatetun käytännön mukaisesti voineet vaikuttaa siihen, mihin lapsi on haudattu eivätkä he myöskään ole voineet osallistua hautaustoimitukseen, oikeus katsoi.
KHO:n mukaan valittajien lapsen tunnistamiseksi olisi välttämätöntä kajota myös muiden joukkohautaan haudattujen lasten jäänteisiin.
– Kysymys on vainajien identifioinnin osalta muiden joukkohautaan haudattujen vainajien kohtelusta ja tähän liittyen erityisesti muiden kuolleena syntyneiden lasten omaisten aseman huomioon ottamisesta tämänkaltaisessa sensitiivisessä yhteydessä.
Vaikka hautaamisesta on kulunut vuosikymmeniä, dna-näytteiden ottaminen tarkoittaisi KHO:n mukaan merkittävää puuttumista vainajien ja heidän omaistensa yksityiselämän ja perhe-elämän suojaan.
Muiden joukkohautaan haudattujen ruumiiden tunnistamisesta dna-näytteiden avulla ja sitä koskevasta suostumuksen hankkimisesta ei ole säädetty lailla. Tästä syystä KHO katsoi, ettei voimassa oleva lainsäädäntö Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan valossa mahdollista puuttumista muiden omaisten yksityiselämän ja perhe-elämän suojaan.
Punnittuaan valituksen tehneiden vanhempien ja muiden joukkohautaan haudattujen lasten omaisten oikeuksia, KHO päätyi hylkäämään valituksen.
– Korkein hallinto-oikeus katsoo, että ruumiin siirtoluvan epäämiselle on olemassa asianmukaiset ja riittävät perusteet.
