Tänä syksynä olen löytänyt itseni opettamasta suomea maahanmuuttajille SPR:n kielikahvilassa ja seurakunnan kielikerhossa Kismuksessa. Syyskuussa eräs osallistuja kertoi opiskelevansa Seinäjoella, mutta asuvansa Vaasassa, koska ei ole löytänyt asuntoa Seinäjoelta. Samoihin aikoihin huomasin uutisia kokeiluista, joissa opiskelijoita asui vanhusten palvelukodeissa ja vietti aikaa heidän kanssaan.
Monessa maassa on jo pitkään saatu hyviä kokemuksia vanhusten ja opiskelijoiden yhteisasumisesta. Googlaamalla löytyi eri puolilta Suomea asiaa koskevia esimerkkejä. Nuoret ovat saaneet esimerkiksi asua edullisemmin, kun sitoutuvat viikossa muutaman tunnin vapaaehtoistyöhön vanhusten kanssa. Molemmat osapuolet ovat olleet varsin tyytyväisiä yhteiseloon.
Kilautin SeAMKin koulutuspäällikölle Nicolas Martinezille saadakseni lisätietoja. Tutustuin häneen vt. äidin roolissa, kun hän tuli Chilestä Ilmajoelle vaihto-opiskelijaksi vuonna 2001. Hän oppi vuodessa puhumaan suomea. Paras opettaja oli armas anoppini, joka osasi vain Pohjanmaan murretta. Heidän ystävyytensä päättyi vasta kuolemaan.
Nicolas vahvisti, että asunto-ongelma Seinäjoella on todellinen ja koskee kipeimmin ulkomaalaisia opiskelijoita. Pelkästään ammattikorkeakoulussa on tällä hetkellä noin 600 ulkomaalaista tutkinto-opiskelijaa, joista suurin osa tulee Aasian maista. He maksavat itse oleskelunsa ja EU:n ulkopuolelta tulevat myös lukukausimaksua 9500 euroa vuodessa. Monella on ongelmia, koska työtä on vaikea saada.
Seinäjoella on lähes 5000 yksin asuvaa 65-vuotiasta tai sitä vanhempaa henkilöä. Heistä osa asuu tilavasti, saattaa kokea yksinäisyyttä ja voi olla pienen avun tarpeessa. Voisivatko nämä vanhukset ja ulkomaalaiset opiskelijat löytää toisensa ja molemmat hyötyä? Maahanmuuttaja saisi kodin, edullisempaa asumista ja oppia suomen kielessä.
Itselläni on yli10 vuoden takaa kolmen vuoden kokemus yhteisasumisesta etiopialaisen sairaanhoitajaopiskelijan kanssa ja erittäin hyviä kokemuksia. Tällä hetkellä hän hoitaa antaumuksella syöpäsairaita Helsingissä. Voisi ehkä asua Seinäjoellakin, mutta kun täältä ei löytynyt harjoittelupaikkaa, ajautui Helsinkiin, jonne perusti perheen.
Tiedän, että on pitkään tehty töitä sen eteen, että yritykset yhä enemmän haluaisivat avata oviaan kansainvälisille opiskelijoille. Minä voisin edelleen lykätä kuolinsiivouksen aloittamista ja kantaa korteni kekoon, jotta löydettäisiin keinoja vanhusten ja opiskelijoiden yhteisasumisen edistämiseen. Jos joku kiinnostuu asiasta, voi lähettää sähköpostia aulilaitila@gmail.com
Auli Laitila
senioriviestijä