Vaasan keskussairaalan siunauskappelin eteinen on hiljainen.

Arkutus. Svepning. Sanat ovessa kertovat, minne on tultu. Päätepysäkille. Täällä käydään vain kääntymässä, peseytymässä ja pukeutumassa taivasmatkaa varten. Aika pysähtyy, kiire päättyy.

Keskellä karua huonetta on avoin valkoinen arkku. Arkussa lepää vainaja levollinen ilme kasvoillaan. Kuin rauhallista unta nukkuen, harmaat hiukset olkapäille valuen.