Pimeys ei ole tullut vielä.
Nuori ja lahjakas irlantilainen elokuvaohjaaja Simon Fitzmaurice sai 34-vuotiaana kuulla sairastavansa lihaksia rappeuttavaa ja kuolemaan johtavaa ALS-tautia.
Diagnoosi, kuolemantuomio, on kuin pommi, joka räjähtää kasvoille, mutta todellinen tuska on käytävä läpi sen jälkeen, hiljalleen. Matka kohti hyväksyntää kulkee asteittain, samoin kuin se, miten sairaus vähitellen saa otteen elämässä kiinni olevasta nuoresta miehestä, pienten lasten isästä, rakastetusta aviomiehestä.
Sitä ei kestäisi muuten kuin keskittymällä läsnäoleviin hetkiin. Kaikkein tärkeintä on elää elämää.
Frankie Fentonin ohjaamassa kauniissa dokumentissa seurataan, miten Simon ohjaa ensimmäistä elokuvaansa jäljellä olevin keinoin – silmien liikkeitä apuna käyttäen.
Dokumentissa ääneen pääsevät myös hänen lähimpänsä. Viisas ja kaunis vaimo Ruth kertoo oppineensa, miten musertavista tosiasioista huolimatta elämä jatkuu. Se on myös voimaannuttavaa.
Lohduttoman sairauden vastapainona Simon on ollut elämässään hyvin onnekas. Vaimo, elämän suuri rakkaus, lapset, onnellinen lapsuuden perhe.
Ehkä on niin, että onnellisista lähtökohdista ponnistavilla ihmisillä on voimaa kohdata musertavat elämäntilanteet viisaalla tavalla. Tuska ei näytä repivän heitä erilleen, vaan se hitsaa heidät yhteen ja kiteyttää sen, miten he yhdessä haluavat elämäänsä elää.
Yle Teema & Fem sunnuntai 6.5. klo 22.00
Silja Aitoaho