– Meillä kuolee yli 200 potilasta vuosittain tällä osastolla. Kuolema on meidän työtoverimme, Vaasan keskussairaalan palliatiivisen osaston erikoissairaanhoitaja Sari Skog sanoo tyynesti.
Palliatiivisen osaston hoitajien tehtävänä on helpottaa parantumattomasti sairaan, kuolemaan valmistautuvan potilaan viimeisiä hetkiä. Elämänlaatua vaalitaan viimeiseen asti.
– Palliatiivinen hoito on oireiden hoitoa. Oireita ovat esimerkiksi kipu, pahoinvointi, ahdistus ja hengenahdistus. Kaikkiin näihin on lääkkeitä. Ahdistusta hoidetaan myös keskustelemalla potilaan kanssa. Hengenahdistus voi johtua esimerkiksi siitä, että keuhkoihin menee nestettä, jolloin punktoimme ne.
Saattohoito eli ihmisen saattaminen kuolemaan saakka sisältyy palliatiiviseen hoitoon. Saattohoidossa varsinaisen sairauden hoito on lopetettu. Potilaan kipua ja ahdistusta hoidetaan tehostetusti. Potilaan omaiset otetaan huomioon, hoito on myös henkistä ja kokonaisvaltaista.
Vaasassa on
hyvä tilanne
Ihmiselämän loppuvaiheen hoidossa ollaan Vaasan seudulla erittäin hyvässä asemassa.
Vaasan keskussairaalan palliatiivinen osasto täytti 10 vuotta viime vuonna. Tuona aikana on palliatiivinen hoito Suomessa kehittynyt melkoisesti.
Ympäri Suomea on perustettu palliatiivisia keskuksia, myös Vaasaan. Tarkoituksena on, että jokaisella suomalaisella olisi mahdollisuus saada palliatiivista hoitoa samantasoisena, riippumatta siitä, missä päin asuu.
Palliatiivisessa keskuksessa kartoitetaan potilaan kokonaistilanne, arvioidaan hoidon tarve ja laaditaan yksilöllinen hoitosuunnitelma yhdessä potilaan ja tämän omaisten kanssa.
– Moni haluaa kuolla kotona. Kotisairaalassa, joka toimii 24/7, on Vaasassa kaksi palliatiivista hoitajaa. Näin ei ole kaikkialla Suomessa. Monessa hoitokodissa pystytään hoitamaan vanhus loppuun asti. Ja sitten Vaasassa on vielä tämä meidän palliatiivinen osastomme keskussairaalassa. Näitäkään ei ole joka sairaalassa, kuvailee Skog.
Jos ei potilas pärjää enää kotisairaalan hoitamana, hän tulee osastolle.
– Potilaat, jotka tulevat hoitoon palliatiiviselle osastolle, ovat jo melko pitkällä sairaudessa ja tarvitsevat runsaasti lääkehoitoa. Usein siirrytään aika nopeasti saattohoitoon, palliatiivisen osaston apulaisosastonhoitaja Kati Erkinheimo kertoo.
Hänen mukaansa palliatiivista hoitoa kehitetään koko ajan. Esimerkiksi henkilökunnan osaamista vahvistetaan erikoistumiskoulutuksilla, jotta vakavasti sairaille pystytään antamaan laadukasta hoitoa.
Celine Dionin lauluja
Palliatiivisella osastolla potilaat ovat yleensä muutamasta päivästä muutamaan viikkoon, ennen kuin Kuolema tulee heitä vastaanottamaan.
– Kuolema on potilaalle helpotus, koska sitten ei ole enää kipuja ja kärsimystä. Omaisille jää suru ja ikävä, Skog tiivistää.
Palliatiivisella osastolla potilaan omaiset saavat olla koko ajan läsnä ja jopa yöpyä läheisensä kanssa samassa huoneessa. Monesti omaisilla on turhautunut olo, kun he eivät voi tehdä juuri mitään potilaan tuskia helpottaakseen.
– Sen vuoksi meillä on joka huoneessa ohjeet, joissa kerrotaan omaisille, mitä he voivat tehdä. Esimerkiksi ihan vain olla läsnä, pitää kädestä, lukea tai laulaa, pyyhkiä potilaan käsiä ja kasvoja ja rasvata hänen ihoaan, Erkinheimo antaa esimerkkejä.
– Kerran eräs potilas halusi kuunnella Celine Dionin levyjä. Nehän ovat todella kauniita lauluja, ja niitä soitettiin hänelle, sanoo Skog.
Omaisetkin
huomioidaan
Hoitajien tehtävä on kuunnella myös omaisia ja vastailla heidän kysymyksiinsä. Potilastakin helpottaa, kun hän huomaa hoitajien huolehtivan myös omaisista.
Itku on herkässä kaikilla, hoitajillakin.
– Osaston lääkärit käyvät aina omaisten kanssa läpi, mitä kuuluu eri vaiheisiin, kun potilas lähestyy kuolemaa. Se rauhoittaa omaisia ja auttaa ymmärtämään elintoimintojen sulkeutumista, esimerkiksi sitä, että potilaalla ei ole loppuvaiheessa enää nälän tunnetta, Erkinheimo sanoo.
Ja niin kuin on jokaisen ihmisen elämänpolku erilainen, niin on jokaisen taival kuolemaan omanlaisensa.
Kuolema kohtaa
kaikissa kulttuureissa
Palliatiivisen osaston hoitajat hoitavat omaa jaksamistaan henkisesti raskaassa työssä keskustelemalla työtoverien kanssa.
– Pappi käy kuolevien luona osastolla päivittäin, ja kerran viikossa hän istuu meidän hoitajien kanssa aamukahville. Silloin saamme purkaa tuntojamme yhdessä, Skog kertoo.
Useimmat palliatiivisen osaston kuolevista potilaista ovat ikäihmisiä, mutta toki nuorempiakin sairastuu ja kuolee.
– Nuoret potilaat jäävät kyllä mieleen ja perheet, joissa on pieniä lapsia ja äiti kuolee. Heitä muistan iltarukouksissani.
Kansainvälisessä Vaasassa hoitajien pitää ottaa huomioon myös eri kulttuurien ja eri uskontojen ihmisiä, jotka kuolevat osastolla.
– Esimerkiksi kun muslimimies kuolee, hänen miespuoliset sukulaisensa pesevät ja pukevat ruumiin heti. Naiset ja me hoitajat odotamme käytävällä. Ortodoksit haluavat tietenkin paikalle oman papin antamaan sairaanvoitelun, kuten heidän uskonnossaan sanotaan.
Haluatko auttaa?
- Vaasan keskussairaalan palliatiivinen osasto ottaa mielellään vastaan heille varta vasten neulottuja, pehmeitä lämmittimiä.
- Saattohoidossa olevan potilaan iho kuivuu, mikä vuoksi tavalliset tekstiilit voivat ärsyttää ihoa. Myös esimerkiksi sairaalavuoteen peitto saattaa kuolevasta tuntua liian raskaalta.
- Sen vuoksi osastolla otetaan mielellään vastaan pehmeästä villalangasta neulottuja sukkia, ranteenlämmittimiä, lapasia, huiveja ja kynsikkäitä.
Vapaaehtoiset
auttavat
Sairaanhoitajien ja lääkärien apuna ja potilaiden ja omaisten tukena saattohoidossa ovat esimerkiksi papit, sekä sairaalan Olka-toiminnan, seurakunnan ja syöpäyhdistyksen vapaaehtoiset.
He käyvät keskustelemassa potilaiden kanssa ja saattavat lukea heille tai vain olla läsnä.
– Ristinummen Martat neulovat meidän potilaillemme valkoisia, pehmeitä villasukkia, taivassukkia. Moni lähtee tuonpuoleiseen ne jalassaan, sanoo Erkinheimo.
