Keskiviikon 8.1. pääkirjoituksessa Ilkka-Pohjalaisessa käsiteltiin eutanasiaa ja mainittiin miten siitä mahdollisesti on tulossa kevään aikana eduskunnassa poliittisesti kuuma peruna.
Ennen kuin edes harkitaan kuoleman aktiivista avustamista, meidän olisi varmistettava, että jokaisella suomalaisella on mahdollisuus kuolla arvokkaasti ja ilman kärsimystä, korkeatasoisen hoidon turvin.
Tällä hetkellä palliatiivisen ja saattohoidon tilanne Suomessa on huolestuttava. Palvelut eivät ole tasavertaisesti kaikkien saatavilla, ja niiden laatu vaihtelee alueellisesti. Tämä tarkoittaa, että moni vakavasti sairas jää ilman kunnollista kivunlievitystä ja psykososiaalista tukea elämänsä viimeisissä vaiheissa.
Palliatiivisen hoidon kehittäminen vaatii lisää resursseja ja koulutusta, jotta jokainen voisi viettää elämänsä viimeiset hetket kivuttomasti ja arvokkaasti. Eutanasian laillistaminen sen sijaan veisi huomiota ja resursseja pois tästä tärkeästä tavoitteesta. Onko oikein tarjota kuolemaa vaihtoehdoksi, kun emme ole tehneet kaikkemme elämänlaadun parantamiseksi?
Euroopassa on nähty, että eutanasian salliminen voi johtaa vakaviin väärinkäytöksiin. Esimerkiksi Belgiassa ja Alankomaissa on raportoitu tapauksia, joissa eutanasiaa on käytetty masennuksen tai muiden mielenterveysongelmien hoidossa. Joissakin tapauksissa eutanasia on saatettu suorittaa ilman potilaan selkeää ja tietoista suostumusta.
Vaikka nämä tapaukset ovat yksittäisiä, ne osoittavat, että eutanasian käytölle on vaikea asettaa selkeitä ja luotettavia rajoja. On tärkeää säilyttää terveydenhuoltoon kohdistuva luottamus ja varmistaa, ettei haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä painosteta tai johdatella päätöksiin, jotka eivät ole täysin heidän omiaan.
Elämän loppuvaiheeseen liittyvä kärsimys on todellista ja raskasta, mutta ratkaisuna ei voi olla elämän lopettaminen. Sen sijaan meidän on panostettava siihen, että kuolemaan johtavan sairauden kanssa elävät saavat tarvitsemansa fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen tuen. Elämän arvokkuus ei katoa kärsimyksen keskellä, ja meidän tehtävämme yhteiskuntana on suojella sitä. Panostamalla palliatiiviseen hoitoon voimme varmistaa, että ihmiset kokevat olevansa arvostettuja ja tuettuja elämänsä viimeisinä hetkinä.
Eutanasian salliminen olisi väärä askel. Se vaarantaisi ihmisarvon ja avaisi ovia vakaville väärinkäytöksille. Nyt on aika keskittää voimavarat siihen, että jokainen suomalainen saa mahdollisuuden elää elämänsä loppuun asti ilman kärsimystä ja arvokkaasti. Tätä varten tarvitsemme palliatiivisen hoidon kehittämistä, emme eutanasiaa.
Kyösti Koivuniemi
Ilmajoki