Nyt kun vaalipöhinä alkaa vähitellen rauhoittua ja valitut valtuutetut pääsevät rakentamaan uusia ja toivottavasti entistä parempia sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluita meille alueen kuntalaisille, voi miettiä myös kuntien roolia ja kuntiin jääviä tehtäviä.
Iso osa kuntien tehtävistä siirtyy aluevaltuustojen päätettäväksi. Kuntiin jää sivistystoimi eli varhaiskasvatus, koulut, kulttuuri, liikunta- ja nuorisotyö. Toinen iso hallintokunta, joka kunnille jää, on tekninen toimi eli kaavoitus, kuntatekniikka ja kaupunkisuunnittelu yhtenä isona osa-alueena, sekä liikelaitokset ja konsernioh-jaus. Vaasassa kaupunginvaltuuston kokoa pienennettiin jo kuluvalle kaudelle 59:stä 55 valtuutet-tuun ennakoiden tuleva muutos.
Kunnilla on nyt merkittävä paikka vahvistaa ennaltaehkäisevää työtä näillä edellä mainituilla sektoreilla. Aluevaaleissa puhuttiin paljon ennaltaehkäisevän työn merkityksestä ja tarpeellisuudesta. Palvelut, joista aluevaltuustot päättävät, ovat kuitenkin paljolti jo erilaisessa avun tarpeissa olevien ihmisten palveluita, kuten mielenterveystyötä, sairaala ja terveydenhuollon palveluja, lastensuojelua tai muita sosiaali- sekä pelastuspuolen palveluita.
Mikä tai mitkä asiat tuottavat kuntalaisille hyvinvointia, täytyy kuntapolitiikassa olla ykköskysymys. Työpaikka on työssäkäyville tärkeä asia ja liittyy muun muassa yrittäjyyteen, työntekijöiden saatavuuteen ja pysyvyyteen – työhyvinvointiin.
Mahdollisuudet harrastaa hyvinvointia tukevia asioita on eri-ikäisten kuntalaisen näkökulmasta yksi ennaltaehkäisevä tekijä. Varhainen tuki eri elämän ikävaiheissa on myös merkittävä ennaltaehkäisevä tekijä.
Kolmannen sektorin toimijoilla on oma roolinsa kuntalaisten osallisuuden vahvistajina.
Ympäristö ja luonto voimaannuttavana ja viihtyvyyttä lisäävänä tekijänä on mahdollisuus lisätä kuntalaisten hyvinvointia, onnellisuutta ja iloa, ei niinkään mitkään ”veitolat”.
Hyviä esimerkkejä Vaasassa ovat mm. Onkilahden kirsikka-puisto ja skeittipuisto, kunhan saataisiin vielä se lasten liikennepuisto samalle alueelle.
Tietenkään raja kuntien- ja aluevaltuustojen välillä ei käytännössä ole aina niin selkeä. Hyvin paljon on rajapintoja eri palveluissa, joissa tehtävät yhdistyvät. Tällöinkin on tärkeää huomioida ennaltaehkäisevä näkökulma. Jos ajatellaan vaikka lastenneuvolatoimintaa, yhtä hyvin voisi olla ikäihmisten neuvola.
Työterveyshuollosta poisjäännin jälkeen ei ole mitään toimintakykyä ja terveyttä mittaavaa tahoa, jos ei ihminen itse niitä hae – ja aika harva hakee, jos ei ole pakko.
Vaasassa on ollut yritystä kartoittaa 70+ ja myöhemmin siirryttiin 80+ toimintakyvyn kartoittamiseen, mutta resurssien puutteessa nämä yritykset ovat kuivuneet kokoon. Väestön ikääntyessä tämä on kuitenkin merkittävä taloudellinen ja inhimillinen kysymys, johon kannattaisi tarttua viimeistään nyt.
Tässä muutamia ajatuksia suuren muutoksen kynnyksellä.
Päivi Moisio (vas.)
kaupunginvaltuutettu
Vaasa