Kolumnistikauteni Vaasa-lehdessä oli päättymässä vuoden loppuun mennessä. Tai niinhän minä luulin.
Olin mielestäni jo sanonut kaiken tarvittavan – ja liikaakin.
Sitten Kävin neuro- ja keuhkopoliklinikan vastaanotolla Vaasan keskussairaalassa.
Ihana hoitaja Annu totesi, että ”sinun kirjoituksesi Vaasa-lehdessä ovat niin maanläheisiä, ja niihin on helppo samaistua”.
Tuo pieni, mutta suuri lause sai minut muuttamaan mieleni.
Pääsette/joudutte siis ainakin vuoden verran vielä lukemaan – tai jättämään lukematta – kirjoituksiani.
Hartaudella mietitty, kunniakas loppukirjoitus sai uuden merkityksen.
Päätin säilyttää sen vielä ensi vuoden kestävän kolumnistikauteni loppuun.
Syyskuussa kävin Vaasa Wildlife -elokuvafestivaaleilla katsomassa Philippe De Witten elokuvan Liberty.
Siinä eräs luontoa rakastava opas ottaa vangeiksi kuusi ihmistä, jotka vankeudessa alkavat käyttäytymään eläinten tavoin.
Lopussa heillä oli mahdollisuus soittaa 15 sekunnin puhelu rakkaimmalleen ja sanoa hyvästit. He luulivat, että kuolevat.
Itkin tukahdutettua itkua sisäänpäin ja mietin, mitä minä sanoisin vastaavassa tilanteessa. Ja elänkö niitä sanoja kunnioittaen joka päivä?
Elokuva oli fiktiivinen, mutta sen sanoma oli moniulotteisuudessaan erittäin tosi.
Moni meistä elää vankeudessa ja asettaa toisia ihmisiä, eläimiä, luontoa vangiksi tajuamatta, että asettaa samalla itsensä vangiksi.
Elämän kulminaatiopiste pitäisi kääntyä kunnialliseen loppuun tai lopetukseen. Sitä odottaessa ja miettiessä pitää elää niin, että voi sanoa eläneensä tehden valintoja, jotka antavat itselle ja toisille kunniallisen lopun.
Nykyajan ja tulevaisuuden hoitajapula ei vaikuta johtavan kovin hohdokkaisiin, eikä edes kunniallisiin loppuihin.
Tapakristittynä alkaa jo toivoa eutanasian laillistamista.
Ihminen syntyy, on kapaloituna, märissä vaipoissa, ja kun vanhuus tulee, on jälleen kapaloituna, toisten armoilla, vangittuna märkiin vaippoihin.
Miksi vanhuksen pitäisi kuolla niin? Ja saiko hän koskaan soiton, että on rakastettu, tärkeä?
De Witten elokuvaa mukaillen: Nyt pitää viedä päättäjiä kapaloihin tekemään oikeita päätöksiä, jotta ihmiset saavat kunniallisen lopun.