Suomessa keskustelu työurien pidentämisestä, työssä jaksamisesta ja työelämäuudistuksista on tällä hallituskaudella ollut vilkasta.
Tavoite työurien pidentämiseen on sinänsä ymmärrettävää, koska väestö ikääntyy, huoltosuhde heikkenee ja esimerkiksi terveydenhuolto tarvitsee tulevaisuudessa lisää työntekijöitä. Mutta samaan aikaan yksi keskeinen kysymys jää liian vähälle huomiolle. Miten työntekijät oikeasti jaksavat työelämässä?
Yhä useampi uupuu jo kesken työuransa. Mielenterveyssyistä johtuvat sairauspoissaolot ovat lisääntyneet, ja erityisesti nuoret kokevat työelämän raskaaksi ja epävarmaksi. Monella alalla työn vaatimukset ovat kasvaneet ja työtahti kiristynyt. Myös epävarmuus työsuhteen jatkumisesta huolettaa.
Ajatus työurien pidentämisestä tuntuukin monesta nuoresta kaukaiselta ja jopa epärealistiselta.
Oikeistohallituksen työelämäpolitiikka lähettää ristiriitaisia signaaleja ja heikentää turvallisuuden tunnetta työelämässä. Samaan aikaan, kun työntekijöiltä odotetaan jaksamista työelämässä pidempään, heidän turvaansa on heikennetty ja tullaan vielä heikentämään.
Irtisanomisen helpottaminen, määräaikaisten työsopimusten solmiminen ilman perustetta ja työttömyysturvan leikkaukset lisäävät epävarmuutta. Epävarmuus puolestaan on yksi merkittävimmistä työuupumuksen taustatekijöistä.
On siis hyvin vaikea nähdä, miten työelämän heikennykset tukisivat työssä jaksamista. Pikemminkin päinvastoin. Kun työntekijä kokee olevansa helposti korvattavissa ja työttömyyden osuessa kohdalle taloudellinen tilanne heikkenee nopeasti, kasvaa työntekijän kynnys hakea apua riittävän ajoissa tai jäädä sairauslomalle. Se ei lisää työkykyä, vaan siirtää ongelmia eteenpäin ja pahentaa niitä.
Työelämää pitäisikin kehittää aivan toiseen suuntaan. Työelämässä tarvitaan enemmän ennakoitavuutta, oikeudenmukaisuutta ja tukea työssä jaksamiseen.
Hyvä johtaminen, kohtuullinen työkuorma ja mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä tukevat työntekijöiden jaksamista. Nämä keinot pidentävät työuria aidosti, eivät rankaisemalla ja pakottamalla, vaan mahdollistamalla.
Kysymys ei ole pelkästään taloudesta, vaan arvovalinnoista. Haluammeko työelämän, jossa työntekijät sinnittelevät voimavarojensa rippeillä loppuun asti peläten tulevaa, vai sellaisen, jossa he voivat hyvin ja jaksavat tehdä työnsä kunnolla?
Kestävä työura ei synny pelkästä velvollisuudesta, vaan se syntyy siitä, että työntekijä kokee olevansa arvostettu ja tärkeä osa työyhteisöä.
Jos työuria halutaan pidentää, on ensin varmistettava, että työelämä on sellainen, jossa työntekijät haluavat ja ennen kaikkea pystyvät pysymään mukana mahdollisimman pitkään.