Ilkka-Pohjalainen haastatteli 102-vuotiasta veteraania Erkki Malmia viime huhtikuussa ennen kansallista veteraanipäivää. Tässä juttu uudelleen luettavaksi omaisen luvalla. Veteraanien keski-ikä on jo varsin korkea, ja heidän rivinsä käyvät vähiin. Erkki Malmi kuoli viime heinäkuussa.
Nuori sotamies Erkki Malmi pysäyttää sairaslinja-autonsa Karjalan Kannaksella. Neuvostoliiton pommikoneet lähestyvät.
Malmi tyhjentää auton haavoittuneista sotilaista niin nopeasti kuin mahdollista ja auttaa heidät sillan alle. Ainakin yhden vaikeasti haavoittuneen Malmi kantaa.
Kun vaara on ohi, joukkion matka kohti sairaalahoitoa jatkuu. Yksi hoitoa tarvitseva ei selviä hengissä perille asti.
Eletään kesällä 1941 alkanutta jatkosotaa. Vihollinen on aloittanut suurhyökkäyksen kesäkuussa vuonna 1944. Vastapuoli painaa päälle, ja suomalaiset joutuvat perääntymään rivakasti. Malmilla riittää kuljetettavaa.
Huhtikuussa 2024 sotaveteraani Malmi istuskelee kotonaan Alahärmässä ja muistelee pitkin poikin rintamaa tekemiään matkoja kuin eilistä päivää. Omassa mittarissa on jo yli 102 vuotta.
Malmi meni sotaväkeen syyskuussa vuonna 1941, paikka oli jalkaväen alokaskoulutuskeskus Jyväskylässä. Hän täytti samassa kuussa 20 vuotta.
Marraskuussa Malmi siirrettiin Mänttään autonkuljettaja- ja asentajakoulutukseen, ja hän suoritti armeijan ajokortin.
– Sieltä minut komennettiin Kuopioon ajamaan luovutusviljaa myllylle. Huhtikuussa vuonna 1942 pääsin 19. sairasautokomppaniaan. Se toimi Kuopion sotasairaalan yhteydessä. Ajoin monet kerrat Kuopiosta Laatokalle ja takaisin.
Yöunet jäivät vähiin
Sitten tuli aika kunnostaa sotasaaliskalustoa Aunuksessa. Välillä Malmi pääsi kotiin auttamaan sadonkorjuuhommissa.
Vuoden 1944 tammikuussa koitti paluu sairasautonkuljettajaksi. Erityisen tiukka paikka oli Malmin muistin mukaan ajo Loimolasta Värtsilään. Se tapahtui perääntymisvaiheessa niin kuin jutun alun muistelo.
– Vihollinen oli vain muutaman kymmenen metrin päässä, mutta ehdimme alta pois. Autossa oli tilaa 18 paareille, mutta sain mahtumaan 28 haavoittunutta.
Perääntyminen oli sekalaista aikaa. Kuljettajan yöunet jäivät vähiin, jotta hän pystyisi viemään mahdollisimman paljon haavoittuneita hoitoon. Pisimmillään hän työskenteli samoilla silmillä neljä vuorokautta. Tilanne oli hurja kaikilla etulinjan miehillä.
– Minäkin otin pervitiiniä piristykseksi, jotta pysyin hereillä.
Kyydissä ei ollut sairaanhoitajaa, joten Malmi auttoi kuljetettaviaan niin paljon kuin pystyi. Voi vain kuvitella, millaista oli, kun miehet olivat tuskissaan, tiet huonoja, ja Malmi pysäytteli autoa avittaakseen matkalaisia.
Viime vuonna julkaistiin Jaana Laamasen kirjoittama kirja Sairaslinja-autonkuljettaja sotatiellä. Siinä Malmi kertoo, että psyykkisesti vammautuneet oli pitänyt sitoa penkkiin itsetuhoisuuden vuoksi.
– En toivo kenellekään sellaista, mitä me kaikki siellä koimme, Malmi toteaa sota-ajastaan.
Hänen silmänsä kostuvat kesken haastattelun.
Viihdetaitelijoita ja sotaherroja
Asemasodan aikaan kyydissä matkasi toisenlaistakin väkeä, rintamakiertueella kulkeneita viihdytysjoukkoja eli suomalaisia tähtilaulajia ja -näyttelijöitä.
– Autossani matkasivat esimerkiksi Tapio Rautavaara ja Tauno Palo. Osa kuuluisuuksista oli vähän hummeripoikia.
Malmin kuljetukset täydentyivät sotaherroilla, lomalle päässeillä sotilailla ja rintamapostilla.
Kun jatkosota päättyi, Malmille annettiin vielä joitain tehtäviä. Hän purki suomalaisten miinoja Taipaleenjoella ja ajoi linja-autoa Parikkala–Särkisalmi-välillä.
Kotiutus tapahtui 22. marraskuuta vuonna 1944.
Malmilla on tärkeä tervehdys kaikille suomalaisille lauantaina vietettävän kansallisen veteraanipäivän kunniaksi.
– Parasta on elämä vapaassa maassamme. Vapautemme on lunastettu monen verellä. Kunnioittakaa isien perintöä.
