Beatles-tutkija Mark Lewisohn tietää, mitä Fadd9-sointu tarkoittaa. Se räjäyttää liikkeelle kappaleen A Hard Day’s Night. Kovan päivän ilta ja yö ovat tulleet miehelle tutuiksi.
Brittiläinen tietokirjailija kokoaa kansien väliin mammuttimaista kolmiosaista elämäkertaa The Beatles -yhtyeestä (1960–1970). Helsingin Sanomien haastattelussa tutkija sanoo urakoivansa 16 tuntia päivässä. Hän penkoo ja etsii uutta. Nyt mies selaa läpi amerikkalaisia sanomalehtiä 1960-luvulta.
Lewisohn arvioi trilogiansa viimeisen osan valmistuvan ehkä noin 12 vuoden kuluttua. Ensimmäinen teos on ilmestynyt lähes tuhatsivuisena ja myöhemmin myös lyhentämättömänä 1728-sivuisena versiona.
Ilkan päivän kunniaksi kannattaa ottaa pikakatsaus sanomalehti Ilkan suhteesta aikansa superbändiin. Yksi asia paljastuu nopeasti. The Beatles ei valloittanut palstatilaa lehdessä 1960-luvun alussa. Silloin kukoistivat lakeudella toisenlaiset arvot kuin vahvistimesta rääkyvä sähkökitara. Piti kylvää, seivästää heinää, korjata satoa, pelätä hallaa, valloittaa avaruutta ja käydä kylmää sotaa.
John Lennon, Paul McCartney, George Harrison ja Ringo Starr mullistivat pop/rock-musiikin ja loivat aikansa nuorisomuodin. Ilkassa tuo neliapila esiintyi maailmankuuluina palotorvina ja sienipäinä.
Paheellinen pitkä Beatles-tukka hyökkäsi työsaleihin ja ammattikouluihin. Syntyi väistämätön ristiriita atomiajan poikalasten kampauksien ja työturvallisuuden välillä.
Vuonna 1963 Ilkka julkaisi The Beatlesista yhden ainoan jutun 8. joulukuuta. Sisältö keskittyi vain tukkaan, talvimyssyhiuksiin.
Seuraavana vuonna juttuja oli ainakin kolme. Syyskuussa 1964 Ilkka jalkautui eteläpohjalaisen nuorison puheille hetkellä, jolloin Beatles-hysteria riehui maailmalla jo kuin kulkutauti. Teinejä olivat villinneet muun muassa kappaleet I Want To Hold You Hand, She Loves You, All My Loving, Can’t Buy Me Love.
”Voi, he ovat maailman parhaat kitaristit. Mikseivät he tule Lapualle? Ringo on heistä suloisin takkupää.” (nainen Kortesjärveltä)
”Kyllä heitä kuuntelee, vaikka he niin valtavasti huutavatkin.” (mies Seinäjoelta)
”Beatlesit ovat kivoja. George Harrisonista pidän eniten. Heidän musiikkinsa on rytmiltään ja melodialtaan omintakeista. He eivät jäljittele ketään. (nainen Pietarsaaresta)
”Hulluus on huipussaan ja musiikki on mennyt pitkätukkien tasolle. Varttuneempi nuoriso haluaa hillitympää musiikkia ja esitystapaa.” (mies Isostakyröstä)
”Niitä lammaskoiran näköisiä olijoita on mainostettu liikaa, kuten joitakin automerkkejä. Juhlitaan sen vuoksi, että pääsivät ensimmäisinä tämän laatuisen musiikin laulajina pinnalle.” (mies Jurvasta)
”Hyviä poikia businesmielessä. Ei voi kieltää, etteivätkö he osaisi myös laulaa. Pitkät tukat ovat mainosvaltti.” (mies Seinäjoelta)
”Siinä on maailman paras kitarayhtye. Sen pitäisi esiintyä useammin televisiossa. Mielestäni kaikki pojat ovat hyviä, mutta kyllä Paul on yhtyeessä a ja o.” (mies Kortesjärveltä).
”Enimmäkseen he soittavat mukavasti. Parhain on mielestäni John Lennon. Ringon tukka taas on aivan kaamea, ihan älyttömän näköinen. (nainen Kauhajoki)
Niin muuttuu aika. Viimeksi maaliskuun alussa ikivihreät sävelet soivat Beatles-jumalanpalveluksessa Tampereen tuomiokirkossa.
JARI KARJANMAA
jari.karjanmaa@i-mediat.fi