Räntää sataa viistoon ja suoraan päin Iivo Niskasta, kun hän hiihtää unelmiensa hiihtoa viestin kolmantena miehenä Pekingin olympialaisissa 13.2.2022.
Iivon hieno hiihto ei auta. Menestystä ei nyt tullut tässä kamppailussa.
Kisa jatkuu. Lisää herkkua on luvassa. Jääkiekko-ottelu alkaa välittömästi. Suomipoika luistelee kentälle lähes puulaakiottelun näköisissä pelikasukoissaan. Miesten ulkourheiluasusteet ovat näyttäneet ”coolilta”, mutta samaa en sanoisi jääkiekkoilijoiden peliasusta.
Pari erää meneekin sitten asusteiden tasolla. Peli näyttää ainakin suomipojan puolelta lähes puulaakipeliltä. Jäähy seuraa toistaan ja kiekkoa sataa Suomen maaliin toinen toisensa perään. Pitkiä jäähyjäkin tulee. Toinen niistä oli pukukoppijäähy. Voi elämän kevät! Tuntuu samalta, kun pikkulikkana ”Neuvostoliiton Punakone” käsitteli kaukalossa suomipoikaa oikein ” pus pus” -meiningillä.
Mutta kuinka ollakaan. Mennään sitten viimeiseen vaihtoon. Mihinkään ei nyt enää jaksa uskoa. Melkein tuntee myötähäpeää suomipojan puolesta.
Peli alkaa kuin alkaakin suomalaisilta sujua. Lyhyessä ajassa Suomi rustaa kolme maalia ja yllättäen mennään jatkoajalle. Vielä yksi tälli Ruotsin maaliin ja voitto on meidän. Jos tässä ei ole tunnelmaa, niin ei sitten missään?
Pitkää ja kivistä on matkantekomme ollut tässä koronan keskellä. Kyllä on ihanaa nähdä ihania hiihtoja ja maaleja näin omalta ”soffalta”. Eivät ne Niskasten sisarustenkaan ”voittokaffeet” väärään kurkkuun menneet.
Olympiatunnelmaa ei nyt kukaan voi meiltä viedä. Se mitä näemme silmiemme edessä eilen, tänään ja tulevina päivinä, on urheilijoiden kovien ponnistusten ja uhrausten takana. Se on sitten kokonaan toisen tarinan väärtti.
Katriina Risku-Vartiainen
Vantaa