Etelä-Pohjanmaalla ei päätöksenteosta ole pulaa – ainakaan määrällisesti. Laadusta voidaan olla monta mieltä. Viime vuosina aluevaltuustossa on nimittäin tartuttu lillukanvarsiin sellaisella antaumuksella, että siinä on samalla tullut kaadettua koko marjapensas. Kerta toisensa jälkeen.
Säästöpäätöksiä on tehty suurella hartaudella, mutta pienellä ymmärryksellä.
Palveluita on lakkautettu sieltä, missä niitä eniten tarvittaisiin, ja vastaavasti avattu uusia sinne, missä ei kukaan edes tiennyt moista kaipaavansa.
Kaikessa on läsnä ollut jalo tarkoitus – mutta lopputulos on usein näyttänyt siltä kuin olisimme rakentaneet taloa ilman piirustuksia. Ja vieläpä jokainen omaan suuntaansa.
Meillä on kykyä puolustaa omaa kylää, nurkkaa ja lähiterveysasemaa sellaisella tarmolla, että yhteinen hyvinvointialue jää helposti jalkoihin.
Omien lähipalveluiden puolustaminen on oikein ja kannatettavaa, mutta kun valtuustossa on viisikymmentä eri alueiden puolustajaa, olemme nyt tilanteessa, jossa ei auta enää puskutraktori eikä rautakanki.
Tarvitsemme ulkopuolisen rakennusmestarin – sellaisen, joka tuo mukanaan kartan, vatupassin ja tarpeeksi ison vasaran.
Arviointimenettely ei ole uhka. Se on viimeinen herätyskello ennen täyttä unohdusta. Ulkopuolinen arvio toisi vihdoin kaikille kunnille ja erityisesti hyvinvointialueen työntekijöille tasapuolisen näkemyksen tilanteesta – ja ehkä toisi myös sen puuttuvan yhteisen katon pään päälle.
Sillä, jos moni nykyinen säästö aiheuttaa lisälaskun tulevaisuudessa, emme säästä – me siirrämme laskua lapsillemme. Ja se jos mikä, on päätöksenteon irvikuva.
Jouni Vallin (ps.)
aluevaltuutettu, aluehallituksen 2. varapuheenjohtaja
Kurikka