Se on kasvatuksen laiminlyömistä. Sillä on karmeat seuraukset perheille, mutta ennen kaikkea lapsille itselleen.
Lapsi tietää sisimmässään olevansa lapsi, jonka ei kuulu ottaa vastuuta kasvatuksestaan. Häneltä puuttuu elämänkokemus, kyky hahmottaa syy-seuraussuhteita ja näkemys omasta parhaastaan.
Kautta aikojen lapset ovat testanneet ja mitanneet vanhempiensa vahvuutta kiukuttelemalla, oikuttelemalla ja kokeilemalla rajojaan. Se on luonnollinen osa kehitystä, jossa lapsi etsii turvallista seinää, johon nojata tai törmätä.
Sudenkuoppa piilee siinä, että yhä useampi vanhempi väistyy vastuusta. Johtuneeko sitten vanhemman ymmärtämättömyydestä, uupumuksesta, välinpitämättömyydestä, omista riippuvuuksista tai muista ongelmista. Tai pelkästään oman mukavuudenhalun ja helppouden vuoksi.
Konfliktien välttely vesittää johdonmukaisen kasvatuksen.
Näin koulujen kesälomien aikaan vaikeudet rajojen säätelyssä löystyvät entisestään. Kun lapsi saa itse määrittää kotiintuloaikansa, kaveriporukkansa, vuorokausirytminsä ja älylaitteiden rajattoman käytön, valta siirtyy hänelle kuin huomaamatta.
Kun lapsi huomaa vanhempansa heikoiksi, periksi antaviksi suorittajiksi, hän kokee joutuvansa vastuunkantajan rooliin perheessä.
Lapsesta tulee kuin pieni aikuinen, jolla on aikuisen suuri valta, mutta lapsen pieni ja rajallinen ymmärrys. Tämä tilanne on lapsen psyykelle kestämätön. Se vaurioittaa psyykkistä kehitystä ja luo pohjaa ahdistukselle ja masennukselle.
Löysä kasvatusote ja rajattomuus konkretisoituvat myös lasten fyysisessä terveydessä.
UKK-instituutin liikkumissuosituksen mukaan kouluikäisen lapsen tulisi liikkua monipuolisesti vähintään tunti joka päivä. Koulujen Move!-mittaukset osoittavat vuodesta toiseen, että noin joka 3. lapsella kestävyyskunto on hälyttävän heikko jopa tavallisesta arjesta selviytymiseen.
Samaan aikaan lapsille hankitaan sähköpotkulautoja tai muita moottorikäyttöisiä kulkuvälineitä muutaman kilometrin koulu- tai harrastusmatkoja varten. Ja vain siksi, ettei lapsi halua kävellä tai ajaa polkupyörällä. Aikuinen ostaa itselleen hetkellisen rauhan rahalla, ja lapsi menettää luonnollisen peruskuntonsa.
Sama väsynyt periksi antaminen näkyy ravitsemuksessa. Kun lapsi kiukuttelee tai käyttäytyy uhkaillen, vanhemmat luovuttavat ja antavat lapsen päättää, mitä ja milloin hän syö.
Kotiruoka, jos sitä enää edes tehdään, korvautuu helpoilla herkuilla ja pikaruoalla, mikä johtaa varhaisiin paino-ongelmiin ja elämäntapasairauksien riskin kasvuun.
Ehkä kaikkein raadollisin esimerkki kasvatuksen löysyydestä löytyy hammashoidosta. Lasten hampaat reikiintyvät ja vaativat hoitoja, koska vanhemmat eivät ole jaksaneet ottaa vastaan jokapäiväistä riitaa hammaspesusta. Seurauksena on kivuliaita ja koko loppuelämään vaikuttavia hammassairauksia, jotka olisivat olleet aikuisen johdonmukaisuudella ja rajojen asettamisella täysin estettävissä.
Rajat eivät ole rangaistus, vaan ne ovat rakkautta ja välittämistä.
Vanhempien on aika ottaa johtajuus ja vastuu perheissä. Vastuu lapsen fyysisestä ja psyykkisestä turvallisuudesta ja terveestä kehityksestä kuuluu aina ja joka päivä aikuiselle.