Millaisia ovat sinun lämpimät lapsuudenmuistosi? Yleensä niihin kuuluvat tuoksut, äänet, jännitys ja yhteenkuuluvuuden tunne. Ne eivät ole vain muistoja – ne ovat identiteettimme rakennuspalikoita.
Psykologit puhuvat ilmiöstä nimeltä ”reminiscence bump” – taipumuksestamme muistaa erityisen elävästi asioita nuoruudestamme ja varhaisaikuisuudestamme, noin 11-30 ikävuoden väliltä. Nämä muistot eivät vain säily, vaan muokkaavat myös sitä, keitä meistä tulee.
Vanhempana on helppo ajatella, ettei sillä ole niin väliä, käykö lapsi harrastuksissa tai viettääkö hän viikonloppuja penkkiurheilun parissa. Mutta se, mitä me teemme lastemme kanssa nyt, on lasten tulevaisuuden muistojen rakentamista.
Otetaan esimerkiksi jalkapallokulttuuri. Kun vanhempi vie lapsensa stadionille, kyse ei ole vain yhden ottelun seuraamisesta. Kyse on siitä, että lapsi oppii olemaan osa jotakin suurempaa – yhteisöä, jolla on omat rituaalinsa ja perinteensä. Kaulahuivin sitominen, kannatuslaulujen opettelu, se tietty grillimakkara tietystä kojusta. Nämä pienet asiat muuttuvat vuosien saatossa arvokkaiksi perinteiksi.
Sama periaate toimii myös siinä, miten rakennamme kulttuuria ja yhteisöjä. Jalkapallokannattajien lapset eivät ainoastaan peri vanhempiensa suosikkijoukkuetta – he perivät kokonaisen elämäntavan, arvomaailman ja yhteisön.
Tutkimukset osoittavat, että vanhetessamme muistamme erityisesti positiivisia kokemuksia. Jopa vaikeat hetket saattavat muuttua muistoissamme lämpimiksi. Sateinen ottelu, jossa kastuitte läpimäriksi ja oma joukkue hävisi, saattaa vuosien jälkeen olla yksi rakkaimpia muistoja.
Kodin ulkopuoliset kokemukset ovat erityisen tärkeitä. Kun lapsi näkee vanhempansa eri ympäristössä, hän oppii jotain uutta aikuisuudesta. Hän näkee, että aikuisuuteen kuuluu myös ilo, intohimo ja yhteisöllisyys.
Näillä kokemuksilla on myös syvempi yhteiskunnallinen merkitys. Kollektiivinen nostalgia voi parhaimmillaan rakentaa siltoja sukupolvien välille. Kun isoisä, isä ja lapsenlapsi voivat jakaa saman intohimon, syntyy keskusteluyhteys, joka ylittää ikäerot ja muuttuvat ajat.
Nuo jaetut kokemukset muodostuvat osaksi lastemme sosiaalista ja emotionaalista perimää. Ne antavat juuret ja yhteenkuuluvuuden tunteen.
Mikko Muilu
kaupunginvaltuutettu (Vihr.)