Kuukautisista puhuttaessa on puhuttava myös häpeästä. Työssäni seksuaali- ja lisääntymisterveyden asiantuntijana olen keskustellut kuukautisista eri puolilla maailmaa elävien tyttöjen kanssa.
Niin suomalaiset kuin ugandalaiset tytöt ovat kuvailleet samaa hetkeä: Tuolilta noustessa pitää tarkistaa, näkyykö vaatteissa tahroja ylivuodoista. Olosuhteet ovat erilaiset, mutta kokemus on sama.
Kuukautisten näkyminen ei ole vain käytännön harmi. Se koetaan sosiaalisesti riskialttiiksi, ja sillä on laajoja yhteiskunnallisia vaikutuksia.
Kehitysyhteistyössä kuukautisia on jo pitkään tarkasteltu koulunkäynnin, hyvinvoinnin ja tasavertaisen osallistumisen kysymyksenä.
Suomessa sama yhteys jää helposti piiloon, koska kuukautisiin liittyvää, opittua häpeää ei tunnisteta.
Kuukautiset ovat Suomessa vahvasti yksityinen asia. Yksityisyys on tärkeä oikeus, mutta ongelmaksi se muuttuu, kun yksityisyydestä tulee oletus. Kuukautiset on siedetty puheenaihe niin kauan kuin keskustelu pysyy yleisellä tasolla ja itse kuukautisten kokeminen pysyy piilossa.
Yksityisyyden normi ei yleensä näyttäydy suorina kieltoina. Se näkyy hiljaisuutena, kiertoilmauksina ja helpotuksena, kun kukaan ei ole huomannut kuukautisia. Huomaamattomuus näkyy myös kuukautistuotteiden mainosviesteissä.
Juuri näkymättömyyden normi tekee kuukautisiin liittyvistä ongelmista vaikeasti tunnistettavia myös yhteiskunnallisella tasolla.
Kun kuukautiset pidetään yksityisinä ja huomaamattomina, myös niihin liittyvä kuormitus, eriarvoisuus ja tuen tarve näyttävät pienemmiltä kuin ne ovat.
Kuukautisiin liittyvät häpeän, rahahuolien, kivun kokemukset, poissaolot, varautuminen ja jatkuva itsensä säätely näyttävät normaaleilta yksityisasioilta eivätkä rakenteelliselta, näkymättömältä metatyöltä. Silloin niistä ei kysytä tutkimuksissa, niihin ei tartuta kouluissa tai työpaikoilla eikä niitä huomioida päätöksenteossa.
Myös kuukautisiin liittyvä metatyö jakautuu epätasaisesti. Mitä vähemmän ihmisellä on resursseja, turvallisuutta tai mahdollisuuksia vaikuttaa olosuhteisiinsa, sitä enemmän energiaa kuluu kuukautisten pitämiseen huomaamattomina.
Kyse ei ole siitä, että jokaisen pitäisi puhua kuukautisistaan julkisesti. Kyse on siitä, ettei kenenkään pitäisi joutua kantamaan niiden vaikutuksia yksin. Siksi kuukautiset pitäisi nähdä myös yhteiskunnallisena kysymyksenä.
Kuukautisista pitäisi kysyä järjestelmällisesti mm. nuorten hyvinvointikyselyissä, köyhyys- ja toimeentulotutkimuksessa. Jos asiasta ei kysytä, sen todellisia vaikutuksia ei nähdä.
Kuukautistuotteiden saatavuus pitäisi nähdä perustarpeena. Kouluissa, nuorisotiloissa ja muissa julkisissa tiloissa tulee olla kuukautissuojia samalla tavalla kuin vessapaperia tai saippuaa.
Kuukautisten näkymättömyys ei ole onnistumisen merkki. Jokaisella on oikeus päättää kuukautistensa yksityisyydestä, mutta niiden vaikutuksia elämään ei pidä jättää yksilöiden hiljaiseksi vastuuksi.