Seinäjoen Maila-Jussien naisten Superpesiksessä pelaavat Maiju Mäntylä, 26, ja Anna Honkala, 23, luottavat nuoreen joukkueeseensa kuin vuoreen.
Molemmat pelasivat Jussittarien viime kauden SM-pronssijoukkueessa ja tietävät mitä mitalin voittaminen vaatii. He uskovat joukkueen nyt taistelevan jopa kirkkaimmasta mitalista.
– Suomen mestaruus on tavoitteena. Ei yhtään vähempää. Meillä on hyvä porukka ja paljon maan parhaita pelaajia omilla pelipaikoilla. Teemme asiat hyvin ja päättäväisesti, Mäntylä lataa.
Ulkona kolmoskopparina ja sisällä etenijävaihtajana pelaava Mäntylä on melko tyytyväinen otteisiinsa alkukaudella, mutta parantamisen varaakin vasurilyöjällä vielä on.
– Kaipaan vielä lisää huolellisuutta tiettyihin tilanteisiin. Onneksi kesä on vielä nuori ja ne saa kyllä karsittua pois. Tavoitteena on olla syksyllä parhaassa kunnossa.
Mäntylä kuuluu joukkueen kokeneimpaan kalustoon. Hän pelaa Jussittarissa jo seitsemättä kauttaan. Itä-Länsi -otteluun hän sai kutsun pari vuotta sitten.
Mäntylä valmistui vuosi sitten erityisopettajaksi Jyväskylän yliopistosta. Kuluneen lukuvuoden hän työskenteli viransijaisena erityisopettajana Nurmon lukiossa. Opetustyö oli hänelle uutta, mutta opettavaista.
– Syksyllä oli aika raskas startti, kun pääsin ensimmäistä kertaa kunnolla jokapäiväiseen työelämään. Lukio on muutenkin aika uusi erityisopetuksen saralla. Keväällä pystyin jo vähän rentoutumaan. Työpaikka oli hyvä samoin kuin opiskelijat.
Hän pystyi hyvin yhdistämään pesäpallon ja opetustyön. Työtunteja hänellä oli jopa 30 tuntia viikossa.
– Minulla oli liukuva työaika. Sain itse tehdä lukujärjestyksen, kunhan vain tunnit tulivat täyteen. Vain pari kertaa piti ottaa vapaata koulusta pitkille pelireissuille.
Opettajan pitkä kesäloma sopii hänen mukaansa hyvin pesäpalloilijalle.
– Pystyn keskittymään kesällä täysin pesikseen. Pidän itseäni ainakin vielä enemmän pesäpalloilijana kuin opettajana, kun olen pelannut pesistä jo parikymmentä vuotta.
Hän viihtyy myös vapaa-aikoina hyvin joukkuekavereiden kanssa.
– Teemme paljon kaikkea yhdessä. Pukukoppi katsomon alla on kuin meidän toinen koti. Tykkäämme siellä hengailla ja katsoa esimerkiksi toisten joukkueiden pelejä. Meillä on myös jokavuotiset vohvelikestit Laakson Annin luona.
Yksi lepopäivä viikossa
Joukkue harjoittelee Mäntylän mukaan yhteistreenien ja pelien lisäksi myös omia henkilökohtaisia treenejä.
– Jos viikossa on vain yksi peli, teen esimerkiksi juoksu- ja fysiikkatreenejä yksin tai kaverin kanssa. Pyrkimys on pitää yksi lepopäivä viikossa.
Hän tykkää käydä kavereiden kanssa pelailemassa syksyisin padelia tai sulkapalloa.
– Jos en pelaisi pesäpalloa, pelaisin ehkä lentopalloa.
Maiju Mäntylä on Seinäjoella tunnetun pesäpallosuvun jatkaja. Hänen isänsä, Jorma Mäntylä, voitti Jusseissa pelaajana SM-kultaa 1985 ja edesmennyt isoisä, Paavo ”Pinski” Mäntylä, toimi pelinjohtajana vuoden 1975 mestarijoukkueessa.
Kakkosvahtina pelaava Jymyn kasvatti Anna Honkala kertoo kauden alkaneen omalta osaltaan vaihtelevasti.
– Ulkopeli on pysynyt hyvällä tasolla. Sisällä kaipaan vielä lisää huolellisuutta.
Hänet tunnetaan kovakätisenä heittäjänä, joka on myös kova harjoittelemaan.
– Olen kyllä myös oppinut vuosien varrella lepäämään, silloin kun sitä tarvitaan.
Joukkueen pelaajat ovat hänen mukaansa kaikki sitoutuneita pesäpalloon.
– Kaikki tekevät hommat laadukkaasti. Otamme asiat huumorilla, mutta kuitenkin sopivan tosissaan.
Honkala on asunut vuoden Tampereella, mutta on kesän vanhempien luona Seinäjoella. Hänen opiskelunsa Seinäjoen ammattikorkeakoulussa ovat loppuvaiheessa.
– Vuoden vaihteessa pitäisi valmistua sosionomiksi. Opiskelu on ollut sopiva vaihtoehto yhdistää urheilun kanssa. Jatkokuviot on vielä auki.
Kesä kuluu häneltäkin täysin pesäpallon parissa. Talvella on aikaa muuhunkin liikuntaan.
– Kesällä ollaan pesisammattilaisia ja talvella puoliammattilaisia. Silloin tykkään käydä vaikkapa hiihtämässä.
Honkala on saavuttanut kaksi SM-pronssia. Toinen pronssi tuli kuusi vuotta sitten Virkiän riveistä.
Ensimmäistä kauttaan Jussittarien peliä johtava Erno Tuomainen on tyytyväinen kauden alkuun, joka on alkanut suunnitelmien mukaan.
– Olemme tehneet niitä asioita, mitä olemme harjoitelleet ja sopineet.
Joukkue on hänen mukaansa hitsautunut hyvin yhteen ja pysynyt pääsääntöisesti terveenä. Hän uskoo otteiden vielä parantuvan kesän mittaan.
– Peli ei ole vielä valmista. Se paranee pala palalta, kunhan saadaan vähän laadukkaampia lyöntejä peräkkäin ja kommunikaatiota paremmaksi. Ulkopelimme on muuten toiminut hyvin.
Hän nostaa joukkueesta esiin nuoret pelaajat Matilda Niskakankaan, Kaisa Soinin ja Julia Ritolan.
– He ovat vielä B-ikäisiä ja tulleet hyvin mukaan avauskokoonpanoomme. Joukkueemme koostuu muutenkin lähes kokonaan lähialueen kasvateista.
Joukkueen rohkea tavoite
Viuhkamiehellä kuten koko joukkueella on rohkea tavoite.
– Kyllä se mestaruus on. Se vaatii pelaajilta vaan lisää huolellisuutta ja sitä, että ollaan tylyjä, kun on paikka tehdä juoksuja. Myös omaa toimintaa pitää kriittisesti katsoa ja parantaa.
Sarjassa on 12 joukkuetta, jotka pelaavat kukin 24 ottelua kaudella.
Jussittaret majailee tällä hetkellä kärjen tuntumassa kuuden joukkueen erottuessa muista.
Kolme pahaa vastustajaa
Tuomainen nimeää joukkueen pahimmiksi vastustajiksi mestaruustaistossa Mansen, Virkiän ja Kirittäret.
– Heillä kaikilla on mestaruuden ja voittamisen kulttuuria usealta vuodelta. Me muut joudumme sitä vielä rakentamaan.
Viimeksi SMJ:n naiset ovat voittaneet mestaruuden vuonna 1977.
Tuomainen on lähtöisin Siilinjärveltä ja asuu Ilmajoella. Hän johti aiemmin Rauman Feran peliä, kunnes saapui mukaan Jussittarien valmennustouhuihin kolme vuotta sitten.
Pelinjohtajan lisäksi hän on myös SMJ:n junioripuolen toiminnanjohtaja.
Koska on seuraava kotipeli?
Jussittaret pelaa seuraavan kotiottelunsa Seinäjoen Unico Areenalla 8.6.2025 kello 17.
Vastustajaksi saapuu Laitilan Jyske.
