VIIKKO
Suomessa lähes viidesosa yli 85-vuotiaista elää pienituloisessa kotitaloudessa Tilastokeskuksen mukaan, ja yli 65-vuotiaistakin noin joka kahdeksas.
Osalla ei ole varaa perustarpeisiin, kuten ruokaan ja lääkkeisiin. Kun arki kaventuu rahanpuutteen vuoksi, myös yksinäisyyden riski kasvaa.
THL:n mukaan Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella yli 65-vuotiaista 9,9% joutuu rahanpuutteen vuoksi tinkimään ruoasta, lääkkeistä tai lääkärikäynneistä.
Tämä tarkoittaa, että 5154 ihmistä joutuu arjessaan valitsemaan, ostaako ruokaa vai tarvitsemiaan lääkkeitä vai riittääkö rahat kumpaankaan.
Tiedämme, että vähävaraisuus syrjäyttää ja lisää yksinäisyyttä. Kotoa lähteminen ja liikkuminen vähenevät entisestään, kun varat eivät riitä edes perustarpeisiin. Tämä vaikuttaa myös mielialaan.
Oma-aloitteisuus vähenee toivottomuuden keskellä. Kun rahat ovat vähissä ja arjen menot kasvavat, moni ikäihminen jää helposti yhteisöjen ja ihmissuhteiden ulkopuolelle.
Tällaisen vanhuudenko me ikäihmisille haluamme?
Palveluiden karkaaminen ja palveluvaje näkyvät Suomen Punaisen Ristin kohtaavassa työssä yhä vaikeampina ongelmina. Ystävätoiminnassa näemme, että ihmiset voivat entistä huonommin.
Kohtaavalla vapaaehtoistoiminnalla on entistä suurempi merkitys ikäihmisten hyvinvoinnille. Toisaalta yksinäisyyden vastainen työ ei voi levätä pelkästään vapaaehtoistoiminnan harteilla.
Noin joka seitsemäs 60–79-vuotiaista ystävätoiminnasta apua saavista kertoo Punaisen Ristin kyselyssä, etteivät tapaa tai vaihda kuulumisia kenenkään muun kuin vapaaehtoisen kanssa.
Ystävätoiminnan kyselyyn vastanneiden ikääntyneiden mukaan vapaaehtoinen ystävä lisää turvallisuuden tunnetta ja kokemusta siitä, että vaikeuksistakin selvitään.
Vanhustenviikon teemana on tänä vuonna arjen kohtaamiset. Sillä muistutetaan, että hyvä vanhuus rakentuu palvelujen lisäksi tavallisista ihmisten välisistä hetkistä.
Siitä, että ikääntyneellä on joku, jonka kanssa vaihtaa kuulumisia, lähteä ulos tai jakaa hetki arjessa.
Kohtaamiset ovat meille kaikille tärkeitä. Tarve kuulua yhteisöön ei katoa korkeankaan iän myötä.
Jokainen meistä voi huomioimalla ja kohtaamalla kannatella ja vahvistaa ikäihmisen hyvinvointia.