Turkin pääkaupungissa Ankarassa parhaillaan kokoontuva Naton huippukokous tasapainottelee kahden asian kanssa. On pidettävä tyytyväisenä usein arvaamaton Donald Trump ja rakennettava samalla puolustusliiton tulevaisuutta tilanteessa, jossa vastuu Euroopan turvallisuudesta siirtyy yhä enemmän eurooppalaisille jäsenmaille.
Trumpin miellyttäminen saattaa vaikuttaa välillä jopa hieman kiusalliselta. Pelkästään hänen persoonansa ei kuitenkaan ole syy siihen, miksi hänet halutaan pitää hyvällä tuulella. Yhdysvallat on Naton tärkein sotilaallinen voima, ja mikäli luotto Eurooppaan alkaa horjua Washingtonissa, horjuu myös eurooppalainen turvallisuus.
Kokouksen teema ei ole uusi. Yhdysvallat on jo pitkään kannustanut Eurooppaa ottamaan Naton sisällä aiempaa enemmän vastuuta omasta puolustuksestaan Venäjää vastaan. Viime syksynä hyväksyttiin puolustusmenojen nosto viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2035 mennessä. Päätös näyttää kulkusuuntaa myös jatkossa. Vaikka Yhdysvallat ei ole poistumassa Euroopasta, on maanosan otettava aiempaa suurempaa roolia omasta puolustuksestaan.
Euroopalle muutos tarkoittaa muun muassa asevarustelun kiihtymistä. On kasvatettava puolustusteollisuuden kapasiteettia, lisättävä joukkojen määrää, parannettava ilmapuolustusta ja uudistettava puolustussuunnittelua. Iskukyvyn parantaminen vaatii taloudellisia panostuksia, mikä ei poliittisesta yhteisymmärryksestä huolimatta ole mahdollista kaikille EU-maille.
Suomi on panostanut omaan turvallisuuteensa keskimääräistä EU-maata enemmän. Ensisijainen syy on selkeä, pitkä itäraja Venäjän kanssa, mutta yhtä tärkeää on Suomen olennainen rooli osana Itämeren alueen turvallisuutta. Vaikka Suomen puolustusmenot ovat yli kaksinkertaistuneet viidessä vuodessa, ei se asiantuntijoiden mukaan riitä luomaan riittävää turvaa Venäjän uhkaa vastaan.
Suomen puolustuksen tilaa selvitellyt parlamentaarinen työryhmä jätti raporttinsa kesäkuun alussa. Sen mukaan Suomen on tuplattava puolustusmenonsa 15 miljardiin euroon vuoteen 2030 mennessä. Se ei kuitenkaan ole helppo, eikä edes tarkoituksenmukainen tehtävä tilanteessa, jossa maan talous on pahasti velkaantunut.
Suomen turvallisuuspanostukset eivät liity pelkästään euroihin ja asekannan kasvattamiseen. Monesta länsimaasta poiketen maalla on yleinen asevelvollisuus, väkimäärään nähden laaja reservi sekä maanpuolustukseen vahvasti kytketty huoltovarmuusjärjestelmä, josta mallia on ottanut muun muassa Ruotsi.
Puolustusmenojen kasvu ei tarkoita pelkästään uusia hankintoja, vaan myös eurooppalaisen puolustusteollisuuden vahvistamista. Alan teollisuuden nopea kasvu on edellytys Euroopan puolustuskyvyn suunnitelmien mukaiselle vahvistumiselle.
Kasvu on tärkeää myös Suomelle, joka ei kilpaile Ranskan tai Saksan kaltaisten suurten tuottajamaiden kanssa, mutta jolla on oma tärkeä roolinsa eurooppalaisessa puolustusvälineteollisuudessa.
Hyvä on kuitenkin muistaa, ettei Suomen tärkein etu ole kasvattaa asevientiään vaan varmistaa, että Eurooppa kykenee puolustamaan itseään myös siinä tapauksessa, että Yhdysvaltojen huomio suuntautuu muualle.