Vierailin pari viikkoa sitten Euroopan vuoden 2026 kulttuuripääkaupungissa, Oulussa.
Vuonna 2018 Vaasassakin tehtiin valtuustoaloite kyseisen tittelin hakemisesta, mutta kaupunki ei lähtenyt mukaan viralliseen hakuprosessiin.
Lopulta eurooppalainen asiantuntijaraati myönsi tittelin Oulun kaupungille.
Hyvä niin, sillä mielestäni voimme ottaa isommalta paljon mallia.
Matkani alkaa Oulun kulttuuritalo Valveelta, joka on osa kaupungin yleisten kulttuuripalveluiden kokonaisuutta.
Samoista tiloista löytyy muun muassa nukketeatteri, elokuva-, sarjakuva- ja valokuvakeskus, kulttuurilehti, ammattitanssin tuotantokeskus ja monta muuta kulttuurialan toimijaa.
Vuokrattavana on esimerkiksi tanssisaleja, näyttämöitä, näyttelytiloja ja käsityöluokkia.
Valveella saavutettava yhden luukun taktiikka toimii, ja ovet ovat avoinna seitsemän päivää viikossa kaikenikäisille.
Tilojen lisäksi tarjolla on esitystekniikkaa, lipunmyyntikanava, tuottamisen yhteistyötä ja muuta tukipalvelua tapahtumien tuottamiseen.
Miksei Vaasassa esimerkiksi Funkkis ole ottanut samalla tavalla tuulta alleen?
Kulttuuritalolta jatkan matkaani Hupisaarten kaupunginpuistoon, joka on lauantaisena iltana täynnä elämää.
Olen iloinen, että Vaasassa Onkilahden puisto on kehittynyt valtavasti 20 vuodessa. Kesäkukkia ei puistossa juuri ole, mutta leikkipuistoa, kuntosalia, skeittiparkkia, liikennepuistoa, grillipaikkaa, kahvilaa, luontopolkua ja koirapuistoa on senkin edestä.
Näistä viimeisin on kylläkin saanut koiraystäviltäni runtua, ja vasta Hupisaaren koirapuiston kohdalla ymmärrän miksi.
Siellä alustana on kuorikatteella ja hiekalla silotettu kuiva, tasainen ja pehmeä maa. Oksat ja risut on siivottu, ja portin viereen on jätetty kasa hiekkaa koirien luontaista kaivamisviettiä ja kuoppien täyttöä varten.
Tällaiset pienetkin asiat vaikuttavat yhteisöllisiin kohtaamisiin julkisessa tilassa ja sitä kautta kaupunkikulttuuriimme.
Matkallani Tuiran uimarantaan ihailen Hupisaaren kesäteatterin katettua katsomoa ja lavaa.
Ehkä joskus myös Vaasan ylioppilasteatteri ja sen yleisö saavat ansaitsemansa katteet.
Uimarannassa on peräti kaksi saunaa: saunalautta Kesän sauna ja Löylykontti, jossa alle kympillä voi saunoa vaikka keskiyöhön.
Mitenköhän on, saisiko moisen Löylykontin toimimaan esimerkiksi Viikingan uimarannalla?
Paluumatkallani pysähdyn vielä katselemaan maamerkiksi muodostunutta Paska kaupunni -graffitia.
Hiljattain Oulun kaupunginvaltuusto hyväksyi asemakaavamuutoksen, joka turvaa graffitin toteuttamismahdollisuuden myös tulevaisuudessa.
Tämä viestii melkoisesta asennemuutoksesta alakulttuureja kohtaan.
Tuntuukin, että jokaisen oikeus osallistua taiteisiin ja kulttuuriin, kehittää itseään ja yhteisöään niiden avulla ja mahdollisuus ilmaista itseään vapaasti, on otettu Oulussa tosissaan.
Tuottamisen ja koordinoinnin sijaan Vaasassakin painopiste voisi olla mahdollistamisessa ja saavutettavuuden edistämisessä.