Helsingin kaduilla kerjänneet romanit kutsuivat toimittaja Kimmo Oksasen ja valokuvaaja Heidi Piiroisen tutustumaan telttaleiriinsä metrosillan alle. Seuraavan kymmenen vuoden ajan he seurasivat romanien elämää Suomessa ja ulkomailla. Tässä ajassa on tapahtunut paljon.
Tammikuussa 2008 Helsingin Sanomien toimittaja Kimmo Oksanen ja valokuvaaja Heidi Piiroinen etsivät kerjäläisiä Helsingin keskustasta tehdäkseen heistä reportaasin. Yllättäen he saivat kutsun Itä-Helsinkiin, metrosillan alla sijaitsevaan telttaleiriin, jossa kerjäläiset asuivat.
Leirissä asui viitisentoista romania, joiden elämää kaksikko ryhtyi seuraamaan. Se tarkoitti vuosien aikana useita ulkomaanmatkoja, joista ensimmäiselle Oksanen ja Piiroinen lähtivät jo muutaman viikon kuluttua.
– Yksi romanien lapsista oli 2-vuotias Angelica, joka kerjäsi kadulla äitinsä kanssa. Sosiaaliviranomaiset puuttuivat asiaan, ja niin kuin virallinen termi kuuluu heidät "avustettiin" maasta. Sosiaaliviranomainen sanoi puhelimessa, että heillä on kotona paremmat olot kuin täällä.
Perillä Cetatea de Baltan kylässä odotti järkytys. Oksanen kertoo, että Angelica ja hänen äitinsä Mariana Moldovan olivat majoittuneet entiseen markkinapaikan lipunmyyntikojuun.
– Olin aivan mykistynyt, että ei voi olla totta – tuohonko mörskään heidät avustettiin. Aluksi mietimme, oliko se lavastusta. Tiesivätkö he, että olemme tulossa ja asettuivat myötätuntoa herättääkseen sellaiseen mörskään?
Luulo osoittautui turhaksi. Noin 10 neliömetrin kokoisessa "kopissa" asui kaikkiaan neljä lasta ja kaksi aikuista. Lämmitys hoitui rautakamiinalla.
– Aamulla sieltä tuli ulos yskiviä lapsia ja astmaattinen isoäiti.
Kerjäämällä 500 euroa kuussa
Matkan aikana kävi ilmi, että Moldovanin sukua pidettiin kotikylässä arvossa ja että Angelican isoäiti Virginia Moldovan oli kunnioitettu matroona.
– Suomessa hän istuu Itäkeskuksen metroaseman ovipielessä syljettynä, halveksittuna ja joidenkin säälimänä. Ristiriitaa on mahdoton käsittää.
Romaniassa keskipalkka on noin 400 euroa, mutta romanien on turha haaveilla edes tällaisista summista. Siksi he lähtevät. Oksanen sanoo, että suomalaisten on vaikea uskoa, miksi kerjääminen kannattaa.
– Isoäiti Virginia kertoi, että hän nettoansionsa ovat Helsingissä 500 euroa kuukaudessa, ja tästä on jo vähennetty matkakulut. Summa on siellä valtava, kun vertaa sikäläiseen sosiaaliturvaan, joka on 30 euroa kuukaudessa.
Koulu, vesiputki ja viemäri
Onko romaneilla mitään toivoa paremmasta? Oksanen on käynyt Cetatea de Baltassa nyt viisi kertaa. Hän sanoo, että kymmenen vuoden aikana tapahtunut muutos on valtava.
– Vuonna 2007 asvaltti loppui järjestään siinä, missä romanien asuinalue alkoi, samoin kaasuputket. Nyt kylään on rakennettu koulu ja vedetty vesi- ja viemäriputket sekä kaasu ja sähköt. Enää murto-osa kaduista on päällystämättä.
Uudistuksia ovat rahoittaneet EU ja varakkaat säätiöt eri puolilta maailmaa. Myös Virginia Moldovanilla ja tämän perheellä menee paremmin.
– Olot olivat ihan toiset viime käynnillä. Heillä on kylän keskustassa ihan siisti omakotitalo, johon he ovat rakentaneet kaksi uutta huonetta.
Yksi löysi työtä Suomesta
Töitä Cetatea de Baltan romaneille on edelleen vähän, ja siksi kiertäminen jatkuu. Oksasen ja Piiroisen tapaamasta 2-vuotiaasta Angelicasta on kasvanut vuosien myötä nokkela nuori.
Parhaiten on pärjännyt isoäiti Virginia Moldovanin tyttärenpoika Suras Moldovan, joka löysi palkkatyötä suomalaiselta maatilalta. Työsuhde muodostui sen verran pitkäksi, että hän sai maahanmuuttajan aseman ja sen avulla suomalaisen sosiaaliturvan.
Nyt Suras Moldovan on opiskellut kiinteistönhoitajan tutkinnon ja asuu perheineen Mellunmäessä.
– Hänelle on avautunut taivas verrattuna muihin, Oksanen toteaa.
Ohikuljetut – Erään kerjäläisperheen tarina –valokuvanäyttely Helsingin Kaapelitehtaalla Valokuvataiteen museossa 7.2.–20.5.2018.
Sari Rautanen
