Kroatialainen Veljko Vidak näki Aki Kaurismäen kadulla. Käynnissä oli Berliinin elokuvajuhlat. Vidak oli rakastunut Kaurismäen elokuviin jo teini-iässä, ja nyt hän oli sattumoisin juuri katsonut viikon aikana kymmenen suomalaisohjaajan teosta.
– Siinä Kaurismäki oli, ravintolan edessä tuolilla helmikuisella Potsdamer Platzilla. Menin juttelemaan, Vidak kertoo.
– Kerroin oppineeni jotain perustavanlaatuista elokuvataiteesta katsomalla hänen elokuviaan.
Kaurismäki pyysi selittämään, ja niin alkoi pitkä ystävyys, jonka seurauksena Vidak päätyi asumaan vuodeksi Karkkilaan kuvatessaan dokumenttielokuvaa Cinema Laika. Se seuraa samannimisen elokuvateatterin rakentamista tyhjillään olleeseen valimotilaan Karkkilassa. Puuhamiehet ovat Kaurismäki ja Mika Lätti.
Cinema Laikan tullessa perjantaina Suomessa valkokankaille on Kaurismäen uusi elokuva Kuolleet lehdet rikkonut tekijänsä kaikki paikalliset ennätykset.
– No sehän on Kaurismäkeä puhtaimmillaan ja yksinkertaisimmillaan, rakkausmelodraama toivosta, Vidak pohtii syitä.
– Keskustelimme elokuvasta, kun hän vielä työskenteli käsikirjoituksen parissa. Hän kertoi haluavansa tehdä jotain hyvin minimalistista, sellaista kuin Tulitikkutehtaan tyttö tai Varjoja paratiisissa.
Suomalaiset juroilivat
Myös Cinema Laika on minimalistinen. Dokumentti on kuin postikortti eksoottisesta kaupungista, jossa kaikki tuntuvat puhuvan Kaurismäestä tai klassikkoelokuvista.
Paikalleen pysähtyneen kameran edessä nähdään suomalaisia kulttuuri-ihmisiä. Jotkut ovat karkkilalaisia, kuten elokuvantekijät Mikko Myllylahti, Mia Halme ja Aleksi Salmenperä sekä musiikkiyhteyksistä tunnetut Herra Ylppö ja Angela Nicoletti. Dokumentti kuvattiinkiin Ylpön omistamalla elokuvatason digikameralla.
– Yhteyden saaminen suomalaisiin on hidasta. Se on eräs syy, miksi jäin Karkkilaan niin pitkäksi aikaa, Vidak paljastaa.
Inspiraatio syntyi heti hänen kuullessaan Kaurismäen rakennuttavan elokuvateatteria pikkukaupunkiin. Oikeat tyypit löytyivät kameran eteen hiljalleen, ja jännitteistä vapauduttiin antamalla kameran vain käydä. Kameran edessä ovat myös Vidak itse ja hänen tuottaja-käsikirjoittajapartnerinsa Emmanuelle Felce.
Vidak nimittää tyylilajiaan "totuusfiktioksi". Tilanteet ovat pääasiassa lavastettuja, eivät luonnollisia, mutta henkilöt ovat itsenään, ilman käsikirjoitusta.
– Kaikki saivat puhua mistä halusivat, luonnosta, elokuvista, Cadillaceista, Vidak kuvailee.
– Tein elokuvaa, en televisioreportaasia.
Elokuvahullut kohtaavat
Aki Kaurismäki on äänessä vasta lopussa, aika perinteisessä haastattelutilanteessa. Vidak kertoo, ettei tiennyt Kaurismäen antavan vastaavia haastatteluja vain harvoin. Heidän yhteytensä oli muutenkin niin poikkeuksellinen.
– Tavatessani Kaurismäen olin asunut Pariisissa toistakymmentä vuotta, enkä ollut koskaan törmännyt sielläkään suomalaiseen, Vidak sanoo.
– Hauska juttu, että elämäni ensimmäinen suomalainen on Aki Kaurismäki.
Kaurismäelle sopi erityisesti, että dokumentin keskiössä oli elokuvateatterin rakentaminen, ei hän persoonana.
– En ollut kovin kiinnostunut yksityishenkilöstä Aki Kaurismäki ja sanoin sen, Vidak sanoo.
– Halusin puhua elokuvista, ja se on Akinkin suosikkiaihe.
Kuvausten lomassa Vidak ja Kaurismäki puhuivat paljon suosikkielokuvistaan, mutta niitä keskusteluja ei kuvattu.
– Puhuimme Charles Chaplinista, John Fordista, Andrei Tarkovskista ja Robert Altmanista, Vidak kertoo.
– Elossa olevista elokuvantekijöistä Akille tärkein on kuitenkin Jim Jarmusch.
Hänetkin Vidak sai mukaan elokuvaansa. New Yorkissa kuvatussa jaksossa Jarmusch muistelee muun muassa koomisia ensitapaamisiaan Kaurismäen kanssa.
