Krista Pärmäkoski ei luonnollisestikaan ollut tyytyväinen 20. sijaansa olympialaisten naisten yhdistelmähiihdossa, mutta jossiteltavaakin jäi.
Pärmäkoski oli jokseenkin tyytyväinen vapaan hiihtoonsa. Perinteinen ei sen sijaan sujunut.
– Pertsassa ei ollut ihan liukkain suksi, mutta itse pyysin pitoa lisää. Jouduin työstämään paljon enemmän alamäkiin kuin muut. En tietenkään tällaisia sijoituksia halunnut lähteä tänne hiihtämään, Pärmäkoski sanoi.
Pärmäkosken ero Teseron kilpailun voittaneeseen Ruotsin Frida Karlssoniin oli hieman yli neljä minuuttia. Vapaalle lähdettäessä takamatkaa kärkeen oli yli kaksi minuuttia ja sijoitus 27:s.
Uransa viidensissä olympialaisissa kilpaileva Pärmäkoski myönsi, että kärki olisi luultavasti karannut perinteisellä ilman suksimurheitakin.
– Kyllähän se meni kovaa, mutta varmasti jonkin verran annoin tasoitusta. Päätin, että taistelen vapaalla, ja se tuli ihan ok.
Keli oli raskas
Pärmäkoski sairastui joulukuussa koronavirukseen, mikä on sotkenut hänen kauttaan. Yhdistelmäkisan jälkeen hän ei osannut tuoreeltaan arvioida, miltä vire vaikuttaa olympialaisten mahdollisia tulevia matkoja ajatellen.
– Keli oli raskas. Ei se varmaan tuntunut kenellekään kovin herkältä lukuun ottamatta ehkä Fridaa (Karlsson), jolla näytti olevan aika iso ero seuraavaan.
– Sairaan lämmin tuolla tulee. Jos Pekingissä oli pakkasten kanssa huomioimista, täällä on "helteiden", Pärmäkoski vertasi edellisiä talvikisoja meneillään oleviin.
Lämpötila oli lauantain kilpailun aikana selvästi plussan puolella.
Kysymysmerkki on, tuleeko Pärmäkoskelle Milano-Cortinan olympialaisissa enää hiihtomatkoja.
– Tässä vaiheessa on hyvin vaikea sanoa. Pitää kuitenkin nähdä ja analysoida tuota (yhdistelmäkilpailua). Katsotaan, mitä valmentajat sanovat.
Kysymys on myös, riittääkö Pärmäkosken lauantain hiihto näytöksi viestijoukkueeseen pääsyyn.
– En tiedä, ei se ainakaan pertsan osuuksille riitä, hän hymähti.
Pärmäkoski kantoi Suomen lippua perjantai-iltana olympialaisten avajaisissa Predazzossa. Avajaisten päätapahtuma oli Milanossa.
– Mielestäni on kunniatehtävä saada kantaa Suomen lippua. Siinä vaiheessa on kuitenkin jotain tehnyt urallaan oikein. En koe, että se olisi kuormittanut tämän päivän tekemistä.
