Pääkirjoitus

Kriit­ti­ses­ti kriit­ti­syy­des­tä

Yhä useampi kritisoi asioita, joista ei ymmärrä eikä jaksa ottaa selvää. Monesti ainoa syy tähän on muodikkaaksi noussut ”älykäs” kriittisyys, jossa omaa älykkyyttä voi tuoda esille ottamalla vahvasti kantaa eri asioihin.

Luin aiheesta erinomaisen tekstin satiiriselta blogisivustolta Sininen Zeppeliini (16.11.2015). Siteeraan tekstiä tässä suoraan: ”Kun aiemmin älyllinen tyhjäkäynti purkautui perusjupinana Kesoililla, nykyisin jokaisella on mahdollisuus levittää omaa pahaa oloaan ennennäkemättömän nopeasti ja laajalle. Nykyaikana jokainen meistä on media. Millä siis tarkoitan, että jokainen meistä on oma MV-lehtensä.”

Valitettavasti joudun toteamaan tämän kokemuspohjaiseksi totuudeksi. Kaikilla on oikeus kritisoida ihmisiä, asioita ja tekoja, vaikka näkemykset olisivat yhtä hataralla pohjalla kuin hirvi keväthangilla. Jopa liikaa positiivisuutta voi kritisoida, se on kai positiivisuuskriittisyyttä.

Ranskan terrori-iskut levittivät sosiaalisessa mediassa solidaarisuusaallon, jossa moni ystävistänikin puki Facebookissa profiilikuvansa Ranskan lipun väreihin. Tässä vasta olikin monen mielestä aihetta kritiikkiin. Miksi Ranskaan kohdistuneet terroriteot saavat aikaan empaattisen reaktion, vaikka maailmassa kuolee ihmisiä koko ajan erilaisten terrori-iskujen tai hirmutekojen seurauksena? Miksei puhuta nälkää näkevistä, raiskatuista? Miksei ole solidaarisuutta osoittavia kuvia ilmastonlämpenemisestä, kaltoin kohdelluista eläimistä?

Miksi meitä kiinnostaa vain tasa-arvoinen avioliittolaki ja terrori-iskut vasta kun ne kohdistuvat Eurooppaan? Siksi, koska ne asiat ovat meitä lähellä. Koska voimme samaistua niihin. Eikö ihan oikeasti saa olla surullinen ja järkyttynyt näistä teosta sen takia, että myös muualla maailmassa tapahtuu kauheuksia? Tällä perusteella ei voisi kokea järkytystä todetusta melanoomasta, koska jollain on keuhkosyöpä.

Kuitenkin tärkeintä on, että kykenemme kokemaan tunteita. Empatiaa. Sydämestäni toivon, ettei tunteista ei ole tullut niin popularistisia, epämuodikkaita tai teennäisiä, ettei ei ole katu-uskottavan osoittaa tunteitaan.

Laura Syväoja

päätoimittaja