Tänä syksynä Vaasan kaupunginteatterin suurella näyttämöllä ovat pääroolissa vahvat naiset. Miesnäkökulma on täksi kaudeksi sullottu pienelle näyttämölle.
Katri Helena -musikaalissa seurataan tinkimätöntä ja tahdonvoimaista artistia, nyt Colorado Avenuessa tavataan montakin tahtonaista: tietenkin sisukas Hanna, hänen äitinsä ja Amerikan emäntä rouva Wilson.
Kirjailija Lars Sundin rakastettu eepos Colorado Avenue toimii myös Vaasan kaupunginteatterin näyttämöllä. Teos on runsaudensarvi, mutta Maiju Sallaksen ohjauksessa se on saanut hienon, hallitun muodon. Se pysyy koko liki kolmetuntisen kestonsa ajan kasassa – ja vauhdissa!
Epäsovinnaista rakkautta ilmassa
Rytmitys on hyvä ja tempo nopea. Ihmisiä ja käänteitä on mukana valtavasti. Katsomista helpottaa, kun tarina ja henkilöt ovat tuttuja.
Teos kuvaa valloittavasti erilaisia ihmisiä ja periaatteita, menneisyyteen takertumista, mutta toisaalta irtipäästämistä ja anteeksiantamista. Henkilöt kamppailevat jälkipolvien valintojen hyväksymisessä, kun ne eivät iskostu omaan maailmankatsomukseen.
On sotaa ja rakkautta, varsinkin epäsovinnaista.
Näytelmässä on niin paljon tarttumapintaa, että tekee mieli taas tarttua kirjaan (ilmestyi suomeksi 1992) ja sen kahteen jatko-osaan sekä Claes Olssonin ohjaamaan elokuvaan (2007).
Wasa Teaterissa reilut kaksikymmentä vuotta sitten esitetty kantaesitys oli valtava menestys. Vaasan kaupunginteatterin versiokin kiinnostaa selvästi ruotsinkielistä väkeä.
Vanhat tutut näyttelijät loistavat
Liki kolmetuntisessa näytelmässä liikutaan Merenkurkun saaristosta Rödskäriltä New Yorkin kautta Coloradoon ja takaisin kotikonnuille Pohjanmaalle Siklaxiin. Lavastus on viitteellinen, ja toimii hyvin.
Kellon heiluri keskellä näyttämöä symbolisoi aikaa ja sen kulkua, vääjäämättömästi ja vähän uhkaavastikin.
Saaristolais- ja saunakohtaukset on toteutettu hienosti, mutta monelle nousevat vähän epäoikeudenmukaisestikin mieleen Jakob Höglundin voittamattoman nerokkaat ja tyylitellyt ohjausratkaisut Myrskyluodon Maijassa (2018).
Teatterin uusi näyttelijä Tiia Ollikainen tekee hienon roolityön unelmiinsa uskovana, sitten elämän kolhimana, mutta valoisana Hannana.
Teatterin vanhat tutut näyttelijätkin suorastaan loistavat, varsinkin Ville Härkönen Johannes Smedsin roolissa ja Anna Lemmetti-Vieri pahasuisen näkijä-äidin roolissa.
Sauli Perälän musiikki vie tunnelmasta toiseen.
Näytelmässä on tehty ratkaisu käyttää suomenkielistä Pohjanmaan murretta. Aluksi se häiritsee, sillä selvääkin selvempää on, ettei rannikolla ja saaristossa todellakaan sellaista kieltä käytetä, mutta sitten korva tottuu.
Murteella halutaan viestiä, että kyse on saaristolaismökin rahvaasta eikä mistään yleiskielisestä yläluokasta.
Kuoro kommentoi tapahtumia
Kuoron käyttäminen kerronnassa ja kommentoimassa tapahtumia on hieno ratkaisu. Sen avulla muun muassa Hannan tontin osto nousee korkeisiin sfääreihin.
Näytelmä on onnistunut, vahva ja vaikuttava. Siihen nähden ihan hämmästytti, kuinka laimeat ennakkonäytöksen aplodit olivat.
Colorado Avenue Vaasan kaupunginteatterissa. Lars Sundin alkuperäisteoksen pohjalta näytelmäksi dramatisoinut Erik Nordberg. Suomennos ja sovitus Kurt Nuotio. Dramaturgi Outo Rossi, ohjaus Maiju Sallas, sävellys Sauli Perälä, lavastus Annukka Pykäläinen, puvut Paula Varis, äänet Niklas Nybom. Ennakkoesitys 4.11.
Laura Krohn