Läntisessä naapurimaassamme eletään kovinta aikaa sitten toisen maailmansodan. Onko Ruotsissa oltu tällaisen sekamelskan keskellä koskaan aikaisemmin?
Yksi sama, huomionkipeä ja muutenkin vinksahtanut Koraanin polttaja saa jatkaa koko maata kaikella tavalla kuristavia toimiaan ja kukaan ei tee mitään. Onneksi meillä Suomessa on laki uskonrauhasta ja sen takia Koraaneja ei voi polttaa.
Nippa nappa ja kieli keskellä Suomessakin mennään ja toivotaan, ettei mitään vastaavaa sattuisi. Muslimimaailma on kiihdyksissä kuin ruutitynnyri. Sieltäkin voi odottaa terrori-iskuja Ruotsia kohtaan koska vain. Eikö Ruotsissa voitaisi jo vedota lakiin yhteiskuntarauhasta, jos siellä sellainen on?
Lyhyin välein vaihtuva pääministeri ei näytä luovan Ruotsin demokratiaan täyttä ja kestävää tasapainoa. Miten käy Ruotsin Nato-asioissa?
Meillä täällä rakkaassa kotimaassamme on myös ollut vaikeuksia niin paljon, että häpeänpuna poskille nousee.
On hyvä, että on sellainenkin puolue kuin perussuomalaiset, joka kantaa huolta maahanmuuttajista. Näin tuli alkuun ajateltua, kun uusi Orpon hallitus nousi valtaan. Mutta sitten alkoivat perussuomalaisten ministereiden rattaat kitistä oikein kunnolla. Tapaus Riikka Purra on sekin vaikea.
Kun siihen vielä lisätään Tiitisen listan ”salatut nimet”, oli pahempi soppa tiedossa. Supon päällikkö Antti Pelttari taisi sanoa asiassa viimeisen sanan. Ministeri Purralta ehdotus Tiitisen listan julkituomisesta, on kovaa peliä.
Orpoa käy suoraan sanoen sääliksi. Sosiaalidemokraatitkin ovat menneet kannatusmittauksen kärkeen. Ministeri Wille Rydmanin ”lausutut säkeet” kiusaavat nekin Suomen mainetta ulkomailla.
Kiusaantunut Ruotsalainen kansanpuolue piti hallituksesta kokouksia liian monta kertaa, jos se hyvää tietäisi. Syksyllä voi koko hallituksen paketti hajota. Sitten ei taas ole puutetta kovista otsikoista. Muuta ei voi sanoa, kun edestä kaikki löytyy, minkä taaksensa jättää.
Katriina Risku-Vartiainen
Vantaa