Etelä-Pohjanmaa-lehti oli maakuntakeskuksen uutislehti. Se tuli kotiin pian sen jälkeen, kun ihmiset olivat tulleet päivätöistään. Se oli odotettu. Se ilmestyi viidesti viikossa. Se oli maan ainoa aito iltapäivälehti.
Etelä-Pohjanmaa oli kova luu Ilkan, Pohjalaisen ja muidenkin isompiensa joukossa vielä 1990-luvun alussa. Napsimme uutisvoittoja harva se päivä jättiläisten nokan edestä, sillä lehti kertoi päivän uutiset tänään, eikä vasta huomenna.
Kiire kuului toimituksen aamupäivään, jolloin päivän uutiset sen päivän lehteen paukuteltiin. Kirjoitusvirheitäkin juttuihin joskus lipsahteli – myönnetään – mutta uutiset kerrottiin napakasti. Kerran untuvikkona menin urisemaan, ettei tätä uutista voi kertoa lyhyesti. Toimitussihteeri Martti Andersin otti asiakseen oikaista nuoren toimittajan mielipiteen: ”Maailmanloppukin mahtuisi yhteen lauseeseen”, hän totesi pilke silmäkulmassa. Se oli suuri viisaus ja kaiken lisäksi totta. Sitä samaa juttujen lyhyyttä opetellaan edelleen.
Kun päivän uutiset olivat kasassa, lähdimme me nuoremmat toimittajat iltapäiväksi käsikynkkään kaupunkilaisten kanssa. Teimme reportaaseja kaupunkilaisten elämästä. Pääsimme parhaimmillaan kuin iholle, koska lehden tekijät tunnettiin hyvin. Kasvotuttavuudet johtivat molemminpuoliseen luottamukseen.
Kohtaamisista kaupunkilaisten kanssa syntyi tarinoita, joita on hauska muistella. Tarinoiden merkityshän korostuu ajan kuluessa aivan kuin perhepotrettienkin. Kuinka ollakaan sanomalehtien suuriin ja niin sanotusti uusiin viisauksiin sisältyy nykyään tarinoiden kerronta.
Pahus, kun viisipäiväistä Etelä-Pohjanmaa-lehteä ei enää ole. Siinä tehtiin aikoinaan iso munaus, kun se päästettiin käsistä lehtimarkkinoiden riepoteltavaksi. Viisi kertaa viikossa ilmestyvä koko kaupungin epari oli paikallislehtien helmi.
Etelä-Pohjanmaa-lehti olisi ollut myös valmis alusta digijournalismin kehittämiseen ajan virtausten mukana: sopivan kokoinen, ketteräliikkeinen, kustannustehokas, innokas ja vaikka mitä. Noh, nyt on tilalla erilainen ja omalla sarallaan loistava Epari.
Joku voi tuumata, että mitähän tuo ukko hapsinen menneistä hörisee. Toden totta nyt reilut 25 vuotta ja 18 kiloa myöhemmin sekä hiusten eri harmaasävyt kokeneena olen todellakin eparin entinen toimittaja. Olen riittävän vanha muistelemaan, enkä tiedä tuntuuko se hyvältä vai miltä.
Jari Hakala
Ilkan toimittaja, entinen Etelä-Pohjanmaa-lehden toimittaja