Kesäloma lähestyy loppuaan, ja pian koulut, lukiot ja ammatilliset oppilaitokset täyttyvät jälleen oppilaista ja opiskelijoista.
Joillekin edessä on aivan ensimmäinen koulupäivä. Toiset aloittavat uuden vaiheen opinnoissaan ja joutuvat ehkä tekemään myös ensimmäisiä suuria, tulevaisuuttaan koskevia ratkaisuja.
Koulun alkuun liittyy usein innostusta ja odotusta, mutta monelle nuorelle myös epävarmuutta. Valitsinko oikean koulutuksen? Johtaako se työhön, ja löytyykö työelämästä paikka minulle?
Tänä kesänä moni nuori on saanut huomata, kuinka vaikeaa ensimmäisen askeleen ottaminen työelämään voi olla.
Olemme saaneet lukea yksittäisistä kesätyöpaikoista, joita on hakenut satoja nuoria, sekä nuorista, jotka aktiivisesta työnhausta huolimatta eivät ole päässeet edes haastatteluun. Kesätyöpaikkoja on ollut aiempaa vähemmän, ja kilpailu niistä on ollut kovaa.
Ensimmäisellä työkokemuksella voi olla suuri merkitys. Kesätyö ei tuo ainoastaan palkkaa ja merkintää ansioluetteloon, vaan opettaa nuorta ottamaan vastuuta, tekemään yhteistyötä ja toimimaan osana työyhteisöä.
Siksi sekä yritysten että julkisen sektorin tulisi nähdä kesätyöt investointina. Jo lyhytkin työ- tai harjoittelujakso voi olla nuorelle arvokas, ja kuntien kesätyöseteleitä sekä koulujen ja yritysten välistä yhteistyötä on syytä kehittää edelleen.
Samalla meidän on keskusteltava myös pidemmästä tiestä koulutuksesta työelämään. Suomi tarvitsee lisää osaavia ihmisiä.
Korkeakoulutettujen nuorten aikuisten osuudessa olemme jääneet jälkeen monista vertailukelpoisista maista.
Tämä on vakava asia maalle, jonka menestys perustuu osaamiseen, yrittäjyyteen, tutkimukseen ja uudistumiskykyyn.
Koulutustasosta käytävä keskustelu ei kuitenkaan saa jäädä liian kapeaksi. Tavoitteena ei voi olla pelkästään se, että kaikki opiskelevat mahdollisimman korkealle tasolle.
Ratkaisevaa on, että koulutus antaa todellista osaamista ja johtaa eteenpäin työelämään.
Maisterin tutkinnolla on Suomessa pitkään ollut vahva asema. Toisin kuin monissa muissa vertailukelpoisissa maissa, meillä kandidaatin tutkintoa pidetään usein vasta välivaiheena, vaikka sillä voisi jo olla hyvät valmiudet siirtyä työelämään.
Siksi meidän on uskallettava kysyä: Edellytetäänkö työmarkkinoilla toisinaan pidempää koulutusta kuin työtehtävät tosiasiassa vaativat?
Nuoren, jolla on kolmen vuoden yliopisto-opintojen jälkeen soveltuva kandidaatin tutkinto ja valmiudet siirtyä työelämään, ei pitäisi joutua kokemaan koulutustaan keskeneräiseksi.
Ammatillinen koulutus ansaitsee saman arvostuksen. Yritykset eri puolilla Suomea tarvitsevat sähköasentajia, lähihoitajia, mekaanikkoja, rakentajia, metsäalan ammattilaisia, kokkeja ja monia muita ammattitaitoisia työntekijöitä.
Tästä huolimatta ammatillista koulutusta pidetään yhä liian usein toissijaisena vaihtoehtona. Se on sekä epäoikeudenmukaista että lyhytnäköistä.
Koulutuksen laatu ja saavutettavuus on turvattava myös suurimpien kaupunkien ulkopuolella.
Maaseudulla koulut ja oppilaitokset ovat tärkeitä koko alueen elinvoimalle. Ne antavat nuorille mahdollisuuden opiskella lähellä kotiseutuaan ja auttavat yrityksiä löytämään tarvitsemaansa osaavaa työvoimaa.
Kun koulut jälleen alkavat, jokaisen nuoren pitäisi voida katsoa tulevaisuuteen luottavaisesti.
Oma tie voi kulkea lukion, ammatillisen koulutuksen, ammattikorkeakoulun tai yliopiston kautta. Siihen voi sisältyä myös mutkia ja uusia valintoja.
Suomi tarvitsee sivistystä. Suomi tarvitsee käytännön osaamista.
Ennen kaikkea Suomi tarvitsee nuoria, jotka voivat tuntea, että heidän osaamistaan, työtään ja tulevaisuuttaan tarvitaan.
kansanedustaja Närpiöstä.