Yksinäiset nuoret eristävät itsensä yhä syvemmin. Tätä mieltä on Seinäjoen johtava koulukuraattori Tiina Hauta. Hän osallistui keskiviikkona alueelliseen lastensuojelupäivään Framilla ja vastasi samalla lukijoiden verkkolehdessä esittämiin kysymyksiin yksinäisyydestä, kiusaamisesta ja koulukuraattorin laajasta, monelle epäselvästä toimenkuvasta.
– Yksinäinen nuori on nyt ehkä vieläkin enemmän yksin. Yksinäisyys on jollain lailla syvempää ja nuori jättäytyy ihan kaikesta. Sitä on aika vaikea havaita varsinkin, kun puhutaan yläkouluikäisistä, koska harva kertoo asiasta kotona tai koulussa. Joistakin merkeistä se vain pitäisi yrittää tunnistaa. Ehkä koululla opettajat huomaavat, ettei oppilaalla ole ystäviä, ja kun kuraattori jututtaa, asia voi ilmetä jossakin lauseessa. Yksinäisyys on kuitenkin niin vaikea aihe, etteivät oppilaat siitä usein haluaisi kovinkaan paljon puhua, Hauta pohtii.
Hän ei osaa sanoa onko yksinäisyys lisääntynyt nuorten keskuudessa.
– Koen kuitenkin, että alakuloisuutta on entistä enemmän.
Lukijat halusivat myös tietää, miten paljon apua lapset saavat tarvittaessa.
– Koulukiusaamisen vuoksi lapsia on otettu jopa huostaan, kun lapsi oireilee ja syytä haetaan kotioloista. Kiusaaminen aiheuttaa pitkittyessään stressiä ja se traumatisoi lapsen. Onko kuraattori tietoinen traumaterapian välttämättömyydestä ja ohjaako hän kiusatun lapsen tai nuoren traumakartoitukseen? eräs lukija kysyy.
– Tässä yhteydessä puhuisin ennemminkin psykologille ohjaamisesta kuin traumakartoituksesta. Kiusaamiseen on tärkeä puuttua ajoissa. Jos kuraattorin keinot eivät riitä lapsen auttamiseen, lapsi ohjataan psykologille. Kuraattorit ja psykologit tekevät kiinteää yhteistyötä keskenään, Hauta vakuuttaa.
Kun oppilas ottaa koulukuraattoriin yhteyttä, häntä askarruttaa usein ongelmallinen ystävyyssuhde, kun opettaja tai oppilaan vanhempi ottaa yhteyttä, on murheena usein opiskelumotivaation puute tai häiritsevä käyttäytyminen kotona ja/tai koulussa.
– Lapset haluavat jutella kuraattorin kanssa ystävien välisistä riitatilanteista. Myös koulunkäyntiongelmista tullaan puhumaan. Tytöt hakevat kuraattorilta helpommin apua kuin pojat, Hauta kertoo.
Ennen Seinäjoen pestiään Hauta toimi 11 vuotta koulukuraattorina Kauhavalla. Hän kokee, että vanhempien ja oppilaiden kuva kuraattoreista on nykyisin positiivisempi.
– Vaikka meille puhumista ei ole markkinoitu rangaistuksena, niin ennen oppilaat ja vanhemmat tuntuivat pitävän sitä sellaisena. Nyt meidät nähdään enemmänkin auttajina.
Positiivisesta suunnasta huolimatta kaikki eivät ole vielä selvillä koulukuraattorin tarkasta toimenkuvasta.
– Mitä koulukuraattori tekee? kysyykin yksi lukija.
Kysymykseen vastasi Tampereen perusopetuksen vastaava koulukuraattori Hanna Gråsten-Salonen, joka osallistui Haudan tavoin alueelliseen lastensuojelupäivään. Gråsten-Salonen piti Framilla luennon aiheesta koulukuraattorien työ.
– Koulukuraattoreiden työkenttään kuuluvat niin esikoululaiset, peruskoululaiset, kymppiluokkalaiset, perusopetukseen valmistavan opetuksen oppilaat (turvapaikanhakijat ja maahanmuuttajat), lukiolaiset kuin ammattikoululaisetkin. Koulukuraattori tarjoaa sekä yhteisöllistä että yksilöllistä oppilashuoltoa, hän selvittää.
Koulukuraattorit ovat koulujen sosiaalityöntekijöitä tai sosionomeja, jotka ovat erikoistuneet ehkäisevään lastensuojelutyöhön. He auttavat oppilaita koulunkäyntiin, ihmissuhteisiin ja omaan kasvuun taikka kehitykseen liittyvissä ongelmissa.
– Koulukuraattori voi tehdä esimerkiksi sosiaalisen selvityksen lapsesta tai suositella lapselle erityistä tukea. Sosiaalinen selvitys kertoo, miten lapsi voi koulussa, kotona ja vapaa-ajalla. Teemme hyvin tiivistä yhteistyötä opettajien kanssa, koska he vastaavat oppilaiden asioista. Oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa korostetaan myös kuraattorin ja vanhempien välistä yhteistyötä, Gråsten-Salonen kertoo.
Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki astui voimaan 1.8.2014. Aikaisemmin koulukuraattorit mainittiin vuonna 1990 lastensuojelulaissa.
– Vuonna 1990 laissa sanottiin, että kuntien on mahdollista käyttää koulukuraattoria. Peruskoululaisten oikeus koulukuraattoriin tuli voimaan vasta vuoden 2008 lastensuojelulaissa, lukiolaisten ja ammattikoululaisten oikeus koulukuraattoriin vasta vuoden 2014 oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa, Gråsten-Salonen selvittää.
Yhtenä uusimmista muutoksista on tullut myös väkivaltaepäilyistä ilmoittaminen.
– Lastensuojelulakiin tuli huhtikuussa 2015 maininta, että väkivaltaepäilyistä on ilmoitettava sekä lastensuojeluviranomaisille että poliisille. Aiemmin riitti, kun teki ilmoituksen lastensuojeluun, josta tehtiin tutkintapyyntö poliisille. Nyt me kuraattorit olemme ilmoitusvelvollisia kumpaankin suuntaan, Gråsten-Salonen kertoo.
Gråsten-Salonen pitää pulmallisena sitä, miten hitaasti koulukuraattoreiden työ on lakisääteistetty. Ongelmia aiheuttaa myös kuraattoreiden valtava työsarka.
– Tampereella on hyvä tilanne ja silti yhdellä kuraattorilla voi olla 800 lasta ja nuorta vastuullaan. Se on kova luku varsinkin, kun lain mukaan kiireellisissä tilanteissa pitää reagoida 1–2 päivän sisällä ja ei-kiireellisissä viimeistään 7 työpäivän kuluessa. Lain painopiste on yhteisöllisessä oppilashuollossa, mutta silti se edellyttää yksilöllisen huollon hoitamista tietyssä ajassa.
JENNI MÄKELÄ