Arvostan suuresti jokaisen lapsen mahdollisuutta koulunkäyntiin Suomessa, ja uskon opetuksen olevan pääsääntöisesti erittäin laadukasta. Tämän vuoksi haluan myös herättää keskustelua, ja tuoda esille itseäni ihmetyttäneen, mielestäni ripeästi kehitettävän asian lasten koulupäivästä.
Lapseni käy ala-asteen viidettä luokkaa, ja opetukseen kuuluu myös teknisen työn opetusta. Kyseisen oppiaineen opettaja on ollut pois muutamana opetuskertana, ja paikalla on ollut sijainen.
Tavallisesti koulupäivän jälkeen lapsi on tullut touhukkaana koulusta kotiin, mutta kyseisten oppituntien jälkeen kotiin tullut lapsi on ollut väsyneen, ja levottoman oloinen.
Kysyessäni päivän kulusta tuli ilmi, että koko luokka oli käyttänyt molemmat teknisen työn oppitunnit vapaasti omia puhelimiaan pelaten, sekä muissa sovelluksissa seikkaillen. Tätä on kuulemma tapahtunut muillakin opetustunneilla silloin tällöin.
Syy puhelinten käyttöön kyseisellä oppitunnilla oli se, ettei sijainen saanut käyttää teknisen työn välineitä ilman tarvittavaa osaamista.
Hienoa, että koulussa huolehditaan turvallisuudesta, eikä järeitä välineitä pääse käyttämään ilman asiantuntevaa opastusta. Kyseenalaistan vahvasti kuitenkin vapaan puhelimenkäytön mahdollisuuden oppituntien aikana. Nykyajan suurimpia kasvatushaasteita vapaa-ajalla on lasten ruutuajan rajoittaminen, eikä vanhemman näkökulmasta tilannetta paranna se, että vanhempien täytyy murehtia lapsen koulupäivän aikaista puhelimenkäyttöä.
Ymmärrän, että koulussa tilanteet muuttuvat nopeasti: opettaja sairastuu ja tilalle tulee kenties ihan uusi sijainen, jolla ei ole tietoa koulun käytänteistä.
Jotta sijainen osaisi ohjeistaa lapset tekemään jotakin ikätasoista ja kehittävää oikean opettajan poissa ollessa, ehdotankin koulujen varautuvan ko. tilanteisiin kirjallisella ”puuhapankilla”, jonka sijainen voi napata luokkaan mennessään, mikäli ei muita ohjeistuksia opettajalta tunnin suhteen ole saanut. Puuhapankissa voisi olla ristikoita, piirustustehtäviä, luettavaa tai vaikka lumifutiksen pelaamista. Eli oikeastaan mitä tahansa lapsia positiivisesti aktivoivaa tekemistä passiivisen ruudun katsomisen sijaan.
Digioppiminen ja tabletit ovat tätä päivää, ja hyvin ohjeistettuna kuuluvat koulupäivään esimerkiksi tiedonhaun tai matikkapelien muodossa.
Puhelimen päämäärätön käyttö ei kuitenkaan ole koulutyötä. Sydämestäni toivon, että koulupäivässä on edelleen tilaa myös mielikuvitukselle, tarinoille, liikunnalle ja ruuduttomalle oppimiselle.
Rakentavin kehitysajatuksin,
Poikien äiti
Julkaisemme kirjoituksen
poikkeuksellisesti nimimerkillä