Seinäjoen kaupunginvaltuutettu Piia Kattelus-Kilpeläinen (KD) halusi antaa kasvot kehnolle kouluruualle, koska pitää asiaa erittäin tärkeänä ja ajankohtaisena.
– Marssin järjestäjät Markku ja Leevi ovat tuoreita nuorisovaltuutettuja ja ihailtavan aktiivisia toimijoita. Halusin olla tukemassa heidän aloitteellisuuttaan ja puolustamassa itselleni tärkeää asiaa eli laadukasta ja vastuullista kouluruokaa.
Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä teki Seinäjoen kaupunginvaltuustossa aloitteen lähiruokapäivästä viime vuonna. Aloitteeseen annettiin vastaus, jota Kattelus Kilpeläinen piti melko hyvänä.
– Vastauksessa tuotiin esiin se, että paljon jo tehdään. Aloite on mahdollista toteuttaa. Tätä pitää vielä puskea läpi ja muistuttaa asiasta.
Aloitteen pääajatuksena oli, että Seinäjoen kouluissa ja päiväkodeissa tarjottaisiin säännöllisesti lähellä tuotettua, paikallista ja laadukasta ruokaa. Samalla voitaisiin tuoda ruoan tuottajien kasvoja ja tarinoita lapsille tutuksi.
– Kouluruuan arvostus nousee, kun tiedetään, mitä syödään ja mistä ruoka tulee, Kattelus-Kilpeläinen uskoo.
Esimerkiksi hän nostaa lihakeiton, joka ihannetilanteessa valmistettaisiin ylistarolaisen Heimolan tilan lihasta. Tämä olisi konkreettinen tapa yhdistää ruoka, tuottajat ja paikallisuus.
Lihaa vai kalaa?
Piia Kattelus-Kilpeläisellä on hyvä tietämys nykyisestä kouluruuasta, sillä hänen kolmesta lapsestaan yksi on alakoulussa, yksi on yläkoulussa ja yksi lukiossa.
– Saan heiltä palautetta kouluruoasta. Kokemukset vaihtelevat, mutta yhteisiä huolia nousee esiin. Ruuan maku ja ulkonäkö eivät useimmiten miellytä.
Kritiikkiä nuoret antavat ainakin hernekeitolle.
– Lasten mukaan sen koostumuksesta jopa 90 prosenttia on vettä ja vain pieni osa herneitä ja lihaa.
Negatiivista palautetta tulee myös kalapihveistä sekä kana- ja kalapyöryköistä.
– Lasten on usein vaikea tunnistaa, mitä ruuat oikeasti sisältävät. He kokevat, että pihveissä ja pyöryköissä on jauhoa enemmän kuin kalaa tai lihaa.
Lisäksi palautetta on tullut ruuan ulkonäöstä.
– Olen kuullut kumiperunoista sekä siitä, että broileri- ja kalapyörykät muistuttavat sekä ulkonäöltään että maultaan toisiaan niin paljon, ettei syöjä välttämättä tiedä, mitä on lautasellaan.
Yläkoululainen on ollut iloinen siitä, että oppilaat saavat nykyään itse maustaa ruokansa. Kattelus-Kilpeläisen mielestä tämä kertoo siitä, että kouluruoka koetaan mauttomaksi.
Kaupunginvaltuutettu pitää kriittistä palautetta arvokkaana.
– Kouluruoan makuun, koostumukseen ja raaka-aineiden laatuun tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Ruuan pitäisi olla sekä ravitsevaa että maistuvaa kasvaville lapsille ja nuorille.
Enemmän vaihtoehtoja
Piia Kattelus-Kilpeläinen on kuullut paljon toiveita siitä, että jokaisella lounaalla olisi tarjolla lihavaihtoehto. Liha tai sen puute vaikuttaa siihen syödäänkö kouluruokaa vai ei.
– Liha on proteiinipitoista ja täyttävää. Olen saanut paljon palautetta vanhemmilta siitä, että lapsilla on koulupäivän jälkeen suorastaan kiljuva nälkä. Tämä viittaa siihen, että kouluruoka ei aina ole riittävän ravintopitoista tai täyttävää.
Vanhemmat ovat nostaneet esiin myös huolen kouluruuan ultraprosessoinnista.
– Palautteen mukaan kouluruoka sisältää runsaasti lisäaineita ja E-koodeja sekä valmiita komponentteja. Näiden epäillään aiheuttavan osalle iho-oireita, allergisia reaktioita ja vatsakipuja.
Toiveiden perusteella kouluun haluttaisiin ihan tavallisia ruokia kuten perunaa ja lihakastiketta eikä pitkälle prosessoituja valmisruokia.
– Kyse ei siis ole siitä, että kouluruoka olisi automaattisesti huonoa, vaan siitä, että sen ravitsemuksellisuutta, luonnollisuutta ja tunnistettavuutta tulisi kehittää vastaamaan paremmin lasten ja nuorten tarpeita.
Kaupunginvaltuutettu muistuttaa, ettei ilmainen kouluruoka ole itsestään selvyys. Koko maailmassa maksuttoman kouluruuan tarjoajat ovat laskettaessa kahden käden sormilla.
– Ruuanlaatu ei tarkoita vain ravintosuosituksia paperilla, vaan maistuvuutta, täyttävyyttä ja aitoutta. Tässä lasten ja nuorten kuunteleminen on avainasemassa. Heiltä pitää kysyä, mitkä ruoat maistuvat, mitkä jäävät syömättä ja miksi.
Kattelus-Kilpeläinen uskoo, ettei ruokaa syödä kouluissa, jos siihen ei ole tarpeeksi aikaa tai ympäristö on levoton.
– Kouluruoka ei ole vain ravintoa, vaan osa ruokakasvatusta. Kun lapsille opetetaan, miksi syödään yhdessä, mistä ruoka tulee ja miksi se on tärkeää, syntyy pitkäaikainen ja terve suhde ruokaan. Tämä on sijoitus myös tulevaisuuden kansanterveyteen.
Oma keittäjä
valmisti ruuat
Piia Kattelus-Kilpeläisen koulutaival alkoi Ylistarossa kirkonkylän ala-asteella. Naisen muistot kouluruuasta ovat positiivisia.
Ala-asteella koulussa oli oma keittäjä.
– Hän oli tiukka, mutta osaava täti, joka teki hyvää ja kotiruokamaista kouluruokaa. Erityisesti mieleeni ovat jääneet pinaattiletut ja keittäjän tekemä mansikka-omenahillo. Välillä oli jälkiruokia kuten marjapaistosta ja vaniljakastiketta.
Ruuan arvostus näkyi siinä, että lautanen olisi ollut hyvä syödä tyhjäksi.
– Jos ei jaksanut syödä kaikkea, piti mennä lautasen kanssa keittiöön pyytämään anteeksi. Se opetti kunnioittamaan ruokaa ja sen tekijää.
Yläasteen ja lukion Kattelus-Kilpeläinen kävi myös Ylistarossa. Niissäkin oli oma keittiö ja ruoka tehtiin koululla.
– Nykyään huolta on herättänyt se, että koulujen keittiöitä on ajettu alas ja ruoka tulee keskuskeittiöiltä joko puolivalmiina tai täysin valmiina. Tämä on näkynyt kokemuksissa ruoan laadusta.
Kattelus-Kilpeläinen muistaa kouluajoilta erikoisia ohjeita.
– Olin yläasteella tyttöluokalla. Opettaja neuvoi, että näkkäri pitäisi voidella tasaiselta puolelta, jottei voita mene niin paljon. Tästä kuulemma käydään edelleen koulussa keskustelua. Lisäksi opettajani ohjeisti, että naisten kannattaisi laittaa leivän päälle vain voita tai juustoa.
